Kyynelten tulvaa pelikentällä, tanssiareenalla, musiikkistudiossa. Puhdistava itku on ollut viime aikoina kaikkien silmissä – eikä sitä tarvitse hävetä.

Suuret tunteet houkuttavat. Haluamme nauraa niin että vatsaan sattuu. Ja ihan varta vasten hakeudumme itkettävien asioiden äärelle.

Rakkaustarinoiden itkuykkösissä rakastavaiset eivät saa toisiaan, saavat mutta monien vaikeuksien jälkeen tai menettävät toisensa, kun ovat onnellisimmillaan: Tuulen viemää, Love Story, Hiljaiset sillat, Titanic. Ja kun eläin pelastaa pikkulapsen, ei kuivaa silmää näy.

Myös urheilusta etsitään tunteita: taistelun tuoksinat, täpärät voitot, vanhan konkarin paluu huipulle. Ja varmasti itkettää, kun Leijonamiehistö hikisin tukkapörröin laulaa MM-voittajina Maamme-laulua.

Vain elämää -sarjassa liikutuimme yhdessä taiteilijoiden kanssa, jotka liikuttuivat ristiin rastiin itsestään ja toisistaan. Syntyi kauniita tulkintoja,
mutta osin tämä tihrustelu kääntyi jo itseään vastaan.

Siihen nähden SuomiLOVE  on oikea neronleimaus. Kun tavalliset ihmiset kertovat rakkaudestaan ja lahjoittavat läheisilleen hienojen artistien esityksiä, saadaan ohjelma, jonka äärellä peruskyynikkokin kyyneltyy.

Kyynelten puhdistavan vaikutuksen tunnistaa jo pieni lapsi – ihminen aidoimmillaan.

Kaksivuotias Hilla seuraa ihmeissään, kun äiti itkee SuomiLOVEn Katrin ja MS-tautia sairastavan Ernon tarinaa ja Jarkko Martikaisen laulua heille. Katse vaeltaa tv-ruudun ja äidin välillä.

Hämmennys kypsyy toteamukseksi: ”Tämä on aika hieno ohjelma.”

Ohjelma huipentuu Lahden Sibeliustalolla 31.1. järjestettävään loppukonserttiin, joka nähdään suorana Kakkosella ja Areenassa.