Oloneuvoksen elämä on lokoisaa. Vai onko? Työkiireitten jäätyä taakse kuvaan saattavat astua uudet huolet. Eläkevalmentaja neuvoo, kuinka niistä selviää.

1. Pysynkö terveenä?

Terveys on tutkimusten mukaan eläkeikäisten suurin huolenaihe. Kun työterveyshuolto säännöllisine ikä- ja muine tarkastuksineen ei enää seuraa vointia, vastuu siirtyy ihmiselle itselleen.

– Työsuhde on turvaverkko. Työnantajilla on jopa velvollisuus seurata työntekijöiden terveydentilaa. Jos eläkeläinen alkaa luisua kaltevalla pinnalla, kuka ottaa hänestä kiinni? kysyy Ergosumin eläkevalmentaja Ilari Rantala.

Jos on työssäolovuosina tottunut säännöllisiin tarkastuksiin, niitä on syytä jatkaa myös eläkkeellä. Kuulon- ja näöntutkimuksissa kannattaa käydä säännöllisesti, samoin hammaslääkärissä. Verenpaine- ja muiden lääkitysten tasoon syytä  tarkistuttaa tietyin väliajoin.

Taustaa: Suomalaiset jäävät eläkkeelle entistä iäkkäämpinä

Palveluja pitää hakea omatoimisesti julkisesta terveydenhuollosta tai yksityiseltä puolelta. Yksityinen vaihtoehto ei välttämättä ole kallis.

– Esimerkiksi Terveystalolla on tarjota eläkeläisille 95 euron paketti, johon kuuluvat kaikki perustarkastukset, Rantala tietää kertoa.

Fyysisen ja henkisen kunnon aktiivista ylläpitoa on hyvä jatkaa myös eläkkeellä. Voimavaroista riippuen kuntoilun tapaa voi joutua keventämään, esimerkiksi lenkkeily voi vaihtua polkupyöräilyyn.

– Henkisellä puolella yksi ongelma voi olla, että työminä jää päälle. Usein näkee syntymäpäiväilmoituksia, joissa kerrotaan vielä titteli, vaikka töissä ei ole oltu pitkiin aikoihin, Rantala kertoo.

Työminästä luopuminen voi aiheuttaa stressiä. Jos työ on täyttänyt koko elämän, on vaikea paikka, kun se pitää jättää. Ihminen kysyy, kuka minä olen?

– Eläkkeelle jäävällä on kuitenkin toinenkin vaihtoehto: tehdä uusi alku ja ruveta ihan joksikin muuksi. Kannatan tätä.

Vinkki! Valmistaudu eläkkeelle jo etukäteen
– varaudu ainakin näihin asioihin

2. Riittävätkö rahani?

Rantala suosittelee eläketason selvittämistä jo ennen eläkkeelle siirtymistä. Kun saa realistisen kuvan tuloistaan, voi talouttaan tarkastella uuden elämänvaiheen näkökulmasta. Eläkkeestään voi pyytää arvion eläkelaitoksesta.

– Pitää myös muistaa, että eläkkeelle jäädessä kulutustottumukset muuttuvat, joten toimeen yleensä tulee vähemmällä kuin työssäoloaikana. Vaatteisiin menee vähemmän rahaa, työmatkat ja heräteostot jäävät pois, on aikaa suunnitella talouttaan paremmin, Rantala luettelee.

Lue myös: Kuuma kysymys eläkeiän kynnyksellä

Kannattaa myös pohtia, olisiko voimia ja mahdollisuuksia jatkaa työelämässä osa-aikaisena tai epäsäännöllisissä töissä. Vanhuuseläkkeen aikana voi työskennellä ilman tulorajoituksia.

– Monet yritykset ottavat mielellään töihin kokeneita ja joustavia eläkeläisiä. Esimerkiksi siivous-, kiinteistö- ja toimitilapalveluja tarjoavalla SOL:lla on Keltaiset pantterit -projekti senioreiden työllistämiseksi.

Katso myös: Työelämän voittaja on ikääntyvä nainen

3. Jäänkö yksin?

Kun työpaikan sosiaalinen ympäristö jää taakse, tilanteet luontevalle jutustelulle ja ajatusten vaihdolle vähenevät. Avioero tai leskeksi jääminen voivat vielä lisätä yksinäisyyden tunnetta.

Ihmissuhteisiin kannattaa kuitenkin panostaa, sillä jos ei pidä yhteyttä ystäviinsä, he lakkaavat pitämästä yhteyttä sinuun.

–  Monet näkevät eläkkeelle pääsemisen hetken hurmassa miltei paratiisimaisena muutoksena. Kuherruskuukauden jälkeen huomataankin, että vapaus voi aiheuttaa suurta tuskaa, Rantala sanoo.

Rantalan mukaan tilalle on hyvä kehittää jotain, vaikka esittämällä itselleen kysymyksen: mitä minä haluan?

– Jos jää sohvan pohjalle makaamaan, on pian yhteiskunnallinen ongelma. Vastuu pitää tässäkin ottaa itselleen ja olla aloitteellinen.

Harrastusryhmistä tai vaikka vapaaehtoistyön piiristä jokainen voi Rantalan mukaan lähteä etsimään uusia tuttavuuksia.

4. Entäpä ne lapset?

Huoli jälkikasvusta ei lopu vaikka lapset olisivatkin jo aikuisia. Ongelmia huomatessaan ei pidä puristella toivottomana nyrkkejään vaan tunnistaa tilanne ja asettaa tavoite sen korjaamiseksi.

– Talousasioissa läheisiään voi tukea lahjoittamalla omaisuuttaan tai tekemällä testamentin, Rantala neuvoo.

Hänen mukaansa kannattaa kuitenkin varmistaa, että apu menee todelliseen tarpeeseen ja varoa liiallista silottamista ja paapomista.

– Jos jälkikasvun rahankäyttö on holtitonta, siihen ei auta, vaikka antaisi heille kuinka paljon euroja tahansa.

Yhteydenpitoa ei pidä jättää vain läheisten harteille, vaan olla itse aktiivinen. Lasten on hyödyllistä kuunnella vanhempiaan ja vanhempien lapsiaan.

– Omaa elämänkokemustaan kannattaa jakaa, vaikka vanhempien neuvoja ei aina haluttaisikaan kuulla, Rantala sanoo.

Lue myös: Pidennä kotona asumista – remontoi fiksusti

Ruotsissa eläkkeelle voi jäädä 61-vuotiaana, mutta Kreikassa ja Islannissa vasta kuusi vuotta myöhemmin. Eläkeikää nostetaan ympäri Eurooppaa, ja tavoitteena on jopa 72 vuoden alaikäraja. Yksi maa kulkee kuitenkin vastavirtaan.

Suomalaiset pääsevät vanhuuseläkkeelle nuorempina kuin keskimäärin muut eurooppalaiset eli 63-vuotiaina. Halutessaan he voivat kuitenkin jatkaa töissä 68-vuotiaaksi. Myös Ruotsissa ja Norjassa on aloitusikä joustaa. Ruotsissa se on 61–67 ja Norjassa 62–75 vuotta.

Ruotsissa alaikäraja on Euroopan alimpia. Ruotsalaisia aikaisemmin eläkkeelle pääsevät vain slovakialaiset, itävaltalaiset ja puolalaiset naiset. Heidän kotimaissaan on yhä käytössä erilliset eläkeiät naisille ja miehille.

Eläketurvakeskuksen erityisasiantuntijan Niko Väänäsen mukaan yleinen suuntaus on, että erottelusta luovutaan. Hänestä naisten alempi eläkeikä ei ole kovin järkevä, saati tasa-arvoinen.

– Naisten eläkkeet jäävät paljon matalimmiksi kuin miesten, hän huomauttaa.

Suomessa eläkkeeseen vaikuttaa eniten, kuinka paljon töitä on tehnyt ja palkkaa saanut. Vaikka järjestelmät vaihtelevat paljon eri maissa, työ on muuallakin pääsääntöinen vanhuuseläkkeen kertymisperuste.

Juuri eläkkeen suurentamiseksi moni ruotsalainenkin jatkaa töissä 61 vuotta täytettyään. Suomessa väkeä yritetään kannustaa pysymään töissä rahalla eli lykkäyskorotuksella. Jos eläkettä ei ota maksuun heti eläkeiän alarajalla, sitä korotetaan 0,4 prosenttia joka työkuukaudelta. Myös työnteko kerryttää lisää eläkettä.

Pääosa jatkaa töissä 65-vuotiaaksi

Maltalla alaikäraja on 62 vuotta. Slovakiassa myös miehet ja Unkarissa kaikki pääsevät niin ikään eläkkeelle alle 63-vuotiaina. Virossa, Tsekissä ja Liettuassa raja on hieman yli 63 vuotta.

Euroopan tavallisin eläkeikä on 65 vuotta. Sitä noudatetaan Belgiassa, Britanniassa, Bulgariassa, Itävallassa miehille, Kyproksella, Luxemburgissa, Romaniassa, Sloveniassa, Sveitsissä ja Tanskassa. Useissa maissa raja on muutaman kuukauden tuotakin korkeampi. Irlantilaiset pääsevät eläkkeelle 66-vuotiaina.

Osana talouskriisin ratkaisua Kreikan eläkeikä on nostettu 67 vuoteen. Yhtä korkea se on Islannissa. Väänäsen mukaan islantilaiset saattavat jatkaa työn tekoa tämän jälkeenkin.

– Islanti on hämmästyttävä maa, siellä tehdään maailman pisimpään töitä.

Tanska tähtää 72 vuoden alarajaan

Länsimaissa väki vanhenee ja elää yhä pidempään. Eläkeikiä halutaan nostaa, jotta nuorten maksutaakka ei paisuisi kestämättömäksi. Kansainväliset talousorganisaatiot ja Euroopan komissio ovat suositelleet korotuksia, mutta maat päättävät itse järjestelmistään ja ikärajoistaan.

Moni maa aikoo korottaa alaikärajan vähintään 65 vuoteen kymmenessä vuodessa. Yksi korottajista on Suomi, jossa alaikäraja nousee ensi vuodesta lähtien kolmella kuukaudella jokaista ikäluokkaa kohden. Myös yläikäraja nousee vastaavasti.

Vuonna 2030 eläkeikä sidotaan elinajan kehitykseen ja vahvistetaan jokaiselle ikäluokalle erikseen.

Moni maa nostaa eläkeikäänsä rivakammin kuin Suomi. Esimerkiksi Alankomaat ja Tanska aikoo ottaa 67 vuoden alarajan käyttöön viiden vuoden päästä. Espanja, Tanska, Saksa ja Ranska tavoittelevat samaa, mutta niiden tahti on edellisiä hitaampi.

Suomen alarajan on ennakoitu olevan 67 vuotta vuonna 2050. Tanska tähtää tätäkin korkeammalle, sen eläkeiän on arvioitu olevan tuolloin 72 vuotta.

Puola laski eläkeikäänsä

Muista poiketen Norja, Ruotsi ja Luxemburg eivät ole päättäneet korottaa eläkeikäänsä.

Puola puolestaan on täysi poikkeus: Se on juuri laskenut eläkeikäänsä. Väänäsen mukaan syynä oli vaalilupaus. Hallitukseen noussut puolue oli luvannut, että aiempi nosto perutaan ja alaikäraja palautetaan 65 vuoteen.

Väänäsen mielestä alhaisen eläkeiän maita ei juuri kannata kadehtia.

– Maat ovat erilaisia ja palkkojen ja eläkkeiden suuruus voi olla aivan toinen kuin Suomessa. Varhainen eläköityminen voi tarkoittaa erittäin pientä eläkettä.

jonku

Muualla voisit olla jo eläkkeellä – tämän ikäisenä eri maissa lopetetaan työt

Eriarvoisuus kukoistaa monissa asioissa, eläke iänkin suhteen. Jotku voittaa miljoonia lotoissa ja useilla on hyvän palkan virka voidakseen siirtyä sohvalle tai Portukaliin nuorena. Tavallisen työläisen vanhuus on jatkoa jo nuorena aloittamalleen raskaalle raatamiselle terveydensä kustannuksella. joten jokaisella on oma, henkilö kohtainen "mitta" eläkkeelle siirtymisen iän suhteen mutta sitä ei ilmeisesti verorahoja tarvitsevat voi tottaa huomioon kun heidänkin palkat on jonkun maksettava.
Lue kommentti

Eläkeläiset Maritta Osada ja Eila Hopeamaa pitivät viikon ajan kirjaa kuluistaan. Molemmat säästävät arkimenoissa ja tuhlaavat pieniin matkoihin.

Suomalaisen keskimääräinen kokonaiseläke kuukaudessa on 1531 euroa. Lähde Eläketurvakeskus

Maritta Osada, 66, Helsinki:

Maritta ihmettelee, miten sinkku pärjää eläkkeellä.
Maritta ihmettelee, miten sinkku pärjää eläkkeellä.

Yhdessä selviämme 

"Oli mielenkiintoista pitää kirjaa omista menoista. Näin tarkkaan, mihin rahani vilahtivat.

Kirjausviikolla oli minun ja aviomieheni tapaamisen 47. vuosipäivä. Halusimme juhlistaa sitä jotenkin, ja lähdimme matkalle Tallinnaan suunnittelematta sitä kovin pitkään. Meillä oli etukupongit, joten laivamatka maksoi vain kymmenen euroa henkilöä kohden.

Sähkölaskun maksan joka kuukausi. Mies maksaa automme kulut ja vakuutukset. Hänellä on parempi eläke kuin minulla, joten hänellä on minua enemmän vastuuta yhteisestä taloudestamme.

Meillä on molemmilla omat tilit, mutta maksamme myös toistemme ostoksia jakäymme vuorotellen kaupassa. Viron-matkan maksoimme puoliksi.
puskuri tuo turvallisuutta

Meillä on omistusasunto Helsingin Hermannissa. Maksamme kuukausittain asuntomme taloyhtiölainan hoito- ja rahoitusvastiketta. Ne tekevät yhteensä 800 euroa, jonka maksamme puoliksi.

Rahojen riittämisen kannalta merkitsee paljon, että meitä on kaksi jakamassa kuluja. Yksin elävän ihmisen elämä pienellä eläkkeellä voisi olla todella niukkaa.

Eläkkeeni on niin pieni, että kuukausittaisia menoja on mietittävä etukäteen. Ulkona syöminen on meille harvinaista. Säästöjä on oltava jo perusturvallisuuden tunteen luomiseksi. Säästin työelämäni aikana puskurirahaston sen varalta, että tulee yllättäviä menoja eläkkeellä. Eläkkeestäni en pysty säästämään lainkaan.

Mieheni on kotoisin Japanista. Tapasimme Tampereella, kun hän oli täällä reissaamassa. Käymme Aasiassa vähintään kerran kahdessa vuodessa. Yritämme metsästää tarjoushintaisia lentolippuja.

Viivymme matkalla yleensä muutaman viikon, jotta ehdimme viettää aikaa sukulaisten kanssa. Asumme aina hotellissa, joten matkan kokonaiskustannukset ovat melko suuret. Seuraavan kerran suunnittelemme matkaa vuodenvaihteen jälkeen.

Niukka lapsuus

Olen tottunut niukkuuteen jo lapsuudessani. Kasvoin suuressa perheessä, eikä meillä koskaan ollut mahdollisuutta törsätä rahaa. Emme myöskään koskaan ostaneet mitään velaksi.

Myös mieheni on kasvanut suuressa perheessä, joten jaamme saman ajatusmaailman. Ihailemme säästeliästä elämäntapaa jaolemme tyytyväisiä vähään. Omasta mielestäni olemme kuitenkin saaneet hyvän elämän, olemme voineet matkustella riittävästi ja elää tarpeeksi mukavasti.

Emme ole liittomme aikana koskaan riidelleet rahasta, mikä liittyy varmasti samankaltaiseen perhetaustaamme. Meillä on samanlainen asenne rahankäyttöön.

Lapsemme, kaksi tytärtä ja poika, ovat jo aikuisia ja elävät omillaan. Olen yrittänyt siirtää heille arvojani rahankäyttöön liittyen. Mutta ehkä tämän päivän nuoret suhtautuvat rahaan aikuisia kevyemmin javasta vanhempana vakavammin.

Mielestäni eläkkeet tulisi sitoa indeksikorotuksiin. Muuten meitä eläkeläisiä kohtaa valtava kurjistuminen, kun elämisen hinta nousee ja eläkeläisten ostovoima hupenee.

On ikävää, että meitä työelämän jättäneitä rohkaistaan koko ajan kuluttamaan enemmän. Pienellä eläkkeellä kulutusjuhlaan osallistuminen on mahdotonta."

Marjatan kulut: Juhlamatkaan kului rahaa

Marittan eläke on 1450 euroa kuukaudessa. Hän on eläkkeellä valtion virkamiehen tehtävistä.

Viikon menot

  • Sähkölasku 10,50 e
  • Bussimatkat 4,10 e
  • Ruokakauppa 54 e
  • Laivamatka ja hotellimajoitus Tallinnassa 43,50 e
  • Ruokailu Tallinnassa 31 e
  • Ratikka ja junat Tallinnassa 15,50 e
  • Museo Tallinnassa 8 e
  • Tuliaiset laivalta 30 e

Yhteensä 196,60 e.

 

Eila Hopeamaa, 68, Askola

Eila säästää ruuanlaitossa.
Eila säästää ruuanlaitossa.

Itse tekemällä säästän 

"Tämän ikäisenä ja alle 1300 euron eläkkeellä elävänä rahatilanteen on oltava kontrollissa. Pidän tarkasti kirjaa kaikista vuoden mittaan toistuvista maksuista, ettei mikään tule yllätyksenä.

Asun synnyinkodissani, isäni rakentamassa omakotitalossa Askolan Monninkylässä. Auton omistaminen on täällä välttämätöntä.

Pihan kanssa on kesäisin paljon työtä. Kerään aina kehäkukkien ja krassien siemenet talteen ja istutan ne taas ensi vuodeksi. Viime kesänä ruoho kasvoi niin kovasti, että nurmikon leikkuuseen kului tavallista enemmän bensaa.

Säilömisaikana tuli ostettua paljon hillosokeria. Poimin sieniä ja marjoja, säilön ruokaa vanhaan maakellariin ja leivon. Tuvassani on leivinuuni, siinä paistan maukasta hiivaleipää.

Sähkö vie eläkkeestäni 100 euroa vuodessa, jätemaksu 62 euroa ja vesimaksu 40 euroa. Lääkkeisiin käytän vuodessa 240 euroa ja nettiin 299 euroa.

Avomieheni on töissä Kotkassa. Käyn siellä viikonloppuisin, joten bensaan menee rahaa. Olemme seurustelleet kaksikymmentä vuotta. Asumme molemmat omakotitaloissa. Tämän ikäisenä erikseen asuminen toimii mukavasti. Saatamme muuttaa yhteen joskus tulevaisuudessa. Meillä on molemmilla omat taloudet, mutta tarjoamme toisillemme asioita ja ostamme lahjoja.

Mieheni teki ison työn, kun hän remontoi minun taloni.

Siivosin, jotta selvisimme

Elämäni on helpottunut kovasti lapsiperheen arjen jälkeen. Tiukkoja paikkoja on ollut niin monia, että tiedän selviäväni. Poikani ovat nyt 38-, 44- ja 46-vuotiaita. Kaikki ovat menneet töihin jo kouluikäisinä. He ovat pärjänneet omillaan, minun ei ole tarvinnut tukea heitä taloudellisesti. Raha ei kasva puissa, niin meidän perheessämme on sanottu.

Erosin, kun nuorimmaiseni oli 15-vuotias. Entisen mieheni alkoholinkäyttö tuhosi perheemme. Eron jälkeen tein lisätöinä siivouskeikkoja, jotta pärjäsimme.

Käyn kerran viikossa töissä Askolan päiväkeskuksessa. Aina työpäivän päätteeksi teen viikon ostokset ja käyn apteekissa, sillä se käy helposti työpaikkani lähellä.

Teen vapaaehtoistöitä seurakunnassa, ikäihmisten kerhoissa ja diakoniatyön keräyksissä. Lisäksi istun ensimmäistä kauttani Eläkeliiton paikallisosaston hallituksessa.

Kolme pankkitiliä

Säästän saunaremonttiin, koska sauna täytyy uusia vuoden kuluessa. Minulla on eri tilit säästämistä, hätävaraa ja käyttöä varten. Aina on oltava rahaa yllätysten varalta, sillä kodinkone saattaa hajota tai onnettomuus voi sattua milloin vain.

Vuosi sitten putosin keittiön tikkailta. Sen jälkeen liikkuminen on todella vaikeaa. Kolmen kuukauden ajan minun täytyi pitää tiukkaa liiviä, joka tuki lannenikamaani. Onneksi poikani, sisareni ja mieheni olivat auttamassa. Säästöjeni avulla selvisin taloudellisesti.

Olen menossa keväällä käymään vanhan työkaverini luona Ylivieskassa. Tällaisia matkoja varten vahdin tarjouksia etukäteen. Ostin liput 60 päivää ennen matkaa, niin sain 30 euroa halvemmat säästöliput.

Yleensä rahaa menee hyvin vähän vapaa-ajanviettoon. Reissuihin otan mukaan pienet eväät ja vesipullon.

Unelmani olisi nähdä Euroopan kaupunkeja, kuten Rooma ja Pariisi."

Eilan kulut: Auto lohkaisi eniten euroja

Eilan eläke on 1267 euroa kuukaudessa. Hän on eläkkeellä lähihoitajan työstä.

Viikon menot

Liikennevakuutus ja kasko 403,70 e
Kiinteistövero 99,80 e
Puhelinmaksu 29,70 e
Bensa 39,80 e
Ruokaostokset 33 e
Junamatkat Ylivieskaan 53,20 e

Yhteensä 659,20 e

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 1/2017.