Nämä kolme sinkkua eri puolilta Suomea elävät keskiverrolla tai sitä pienemmällä eläkkeellä. Mihin raha riittää? Mistä täytyy tinkiä?

Paula Korkeaniemi, 70, Lestijärvi. Nettoeläke noin 1 100 euroa kuukaudessa.

Mistä olet joutunut luopumaan?

  • Autosta. Henkilöauton pitäminen tulisi vakuutuksineen, huoltoineen renkaineen ja polttoaineineen liian kalliiksi.
  •  Heräteostoksista. Löydän eräänlaisia heräteostoksia tosin alennusmyynneistä helposti, sillä olen pienikokoinen. Minun kokoni jäävät yleensä jäljelle!
  • Kodin enimmistä vakuutuksista. Olen karsinut ne minimiin. Maksan vain pakolliset, kuten palovakuutuksen.
  • Sähkön tuhlaamisesta. Valot täytyy sammuttaa saman tien ja lämmitystä varten on tukena takka. Sähkö on kallista.
  • Kodin hankinnoista. Jääkaappi on pakko uusia, kun se hajoaa, mutta sellainenkin hankinta tekee ison loven talouteen.
  • Lehtien tilaamisesta. Luen ne kirjastossa.
  • Matkustelusta. Lasten ja lastenlasteni luo Ouluun ja Rovaniemelle yritän päästä säännöllisesti, mutta ulkomaille ei rahaa juuri riitä. SPR:n Helenan kerho on tosin hyvä harrastus. Sen puitteissa teemme joskus matkojakin.

Suurimmat kulut

  • Ruoka noin 300 e / kk
  • Sähkö noin 190 e/ kk
  • Kodin kunnostus 150 e/ kk
  • Lääkkeet ja lääkärikäynnit 83 e/kk
  • Puhelinlasku 25 e/ kk
  • Vesi 25 e/kk
  • Palovakuutus 300 e/v.

Säästövinkkini

  • Kudon ja teen muitakin käsitöitä myytäväksi ja lahjoiksi.
  • Luonnossa liikkuminen ja lenkkeily harrastuksina eivät vaadi rahaa.
  • Alennusmyyntien osumat.

 

Raija Lepistö, 67, Hyvinkää. Nettoeläke noin 1 400 euroa kuukaudessa.

Mistä olet joutunut luopumaan?

  • Kalliista ruuasta ja harvinaisista raaka-aineista. Rakastan ruuanlaittoa ja juhlien järjestämistä, mutta paprika on kallista, samoin juusto. Pitää miettiä, mitä ostaa.
  •  Yksityisasunnosta. Muutin asumisoikeusasuntoon ja myin entisen asuntoni. Pääsin tähän uuteen kotiin kiinni kohtuullisella rahalla. 
  • Kalliista matkoista ja teatterilipuista. 
  • Spontaaneista kahvilakäynneistä. Tosin, himoitsin jo lapsena niin paljon räkämunkkeja, että sellaisen sallin itselleni silloin tällöin!

Suurimmat kulut

  • Asumisoikeusmaksu 500 e/ kk
  • Ruoka 350 e/kk
  • Auto ja polttoaineet 250 e/kk.

Säästövinkkini

  • Yhteisöllinen asuminen. Nämä uudet asumisoikeus- ja senioritalot ovat hyviä paikkoja kohdata muita ihmisiä. On pesutuvat, tv-huoneet, lehtiä tulee ja ruokaakin voidaan kokata yhteisessä keittiössä.
  • Kausituotteiden suosiminen. Syödään ja ostetaan sitä, mikä on kulloinkin ajassa ja edullista.
  •  Kekseliäisyys ruuanlaitossa. Itse tekemällä säästän paljon, mutta tämä on tietysti perua siitä, että tunnen ruuanlaittoa ja osaan soveltaa. Saan vaikka lantusta maistuvan illallisen!
  • Halvat harrastukset. Harrastan lähinnä kodin askareita. Naapurit ja kaverit antavat energiaa.

Laila Rantio, 67, Helsinki. Nettoeläke noin 1 200 euroa kuukaudessa.

Mistä olen joutunut luopumaan?

  • Isosta asunnosta. Muutin pieneen ja tehokkaaseen yksiöön ja kulut pysyvät kurissa. Säilytystilaa on tosin aika vähän.
  • Kaukomatkailusta. Pidän reissaamisesta, mutta matkustelu vaatii vähän suunnittelua. Minulla on hyviä kikkoja!
  • Autosta. Toisinaan myös päivittäisestä joukkoliikenteenkin käytöstä. Se on melko kallista eläkeläisellekin!
  • Parhaista paikoista teatterissa ja oopperassa. Onneksi tähänkin on keinot!
  • Ostoksilla käymisestä. Ei pienestä eläkkeestä jää paljon rahaa humputteluun.

Suurimmat kulut

  • Asumiskulut 500 e/kk
  • Luottojen maksu 100 e/kk
  • Ruoka 250 e/kk
  • Joukkoliikenne 45 e/kk

Säästövinkkini

  • Luottokortti. Voi kuulostaa hullulta, mutta sillä saan pelivaraa ja maksuaikaa yllättäviin menoihin. Vaikka muuttoon tai rikkoutuneen pyykkikoneen hankintaan. Eipä niitä paljon muuten hoideltaisi.
  • Kanta-asiakasedut. Kannattaa hyödyntää tarjouksia!
  • Yllätysmatkailu. Olen VR:n Veturi-asiakas, jolloin saan etuhintaan lippuja minne milloinkin. Jos Helsingistä Mikkeliin pääsee nyt edullisesti, miksi en menisi lomalle Mikkeliin!
  • Päivänäytökset. Käyn elokuvissa ja teatterissa usein päivällä, jolloin liput ovat iltaa edullisempia.
  • Parvipaikat. Rakastan oopperaa, mutta normaaliin lippuun ei ole varaa. Ylimmältä parveltakin kuulee ja näkee silti ja liput saa jopa kympillä!
  •  Kirjastojen poistohyllyt. Luen paljon ja näistä poistohyllyistä löydän kirjoja.
  • Oppilastyöt. Tilaan kampaajat ja hieronnat usein oppilastöinä. Edullista!

Keskivertoeläke on noin 1400 euroa kuukaudessa. Lähde: Keva.

Onko keskivertoeläke sinusta riittävä? Missä menee köyhyyden raja? Keskustele ja kommentoi alla olevassa kommentointikentässä.

Vierailija

Mihin riittää keskivertoeläke?

tässäpä menopuolta ja sitä mistä tingitään (jos vaikka "malliksi"/tulot siis 1320e/kk/2aikuista+koira vuokra 460e/kk sähkö 28e/kk vesi 18e/kk ------------------------------ 506e/kk pakolliset menot+puolison lääkkeet 48e/kk=554e/kk ruokaan ja muihin menoihin jää 766e/kk riittää hyvin kun polttopuut(lämmitys)saan edukkaasti naapurin metsästä kerätä,sienestys,marjastus,kalastus,ja kasvi-juurikas-ja perunamaa on luotu ja käytössä,kaupasta hankin vain kahvin,sokerin ja mausteet,(maidon haen naapurin...
Lue kommentti
Vierailija

Mihin riittää keskivertoeläke?

"Olisi se mukavaa jos joskus ei tarvitsisi miettiä vaateostoksilla että ostampa tuon vaatteen kun se on niin paljon halvempi vaikka tuo kalliimpi on paljon kauniimpi". Hyvä on elämisen taso jos ei joudu kuin vaatteensa ostamaan siitä halvemmasta kopasta. Suuri osa eläkeläisistä joutuu tinkimään jopa puhtaudessa, ruuan laadussa, lääkeissään. On aiat vielä hyvin jos pystyy ostamaan uusia vaatteita, kaupasta. Kirpputorithan on tuossa köyhän pelastus, jos ja kun jotakin on pakko päällensä pukea.
Lue kommentti

Testamentilla halutaan etenkin turvata puolison asuminen ja talous ja taata se, että omaisuus ei valu lasten puolisoille. Mutta mitä muuta viimeiset tahdot yleensä sisältävät?

Yhä useampi ja nuorempi laatii testamentin. Joensuulainen asianaja Harri Kontturi suositteleekin, että jokainen, jolta jää perittävää, tekisi sen. Testamentilla voi määrätä, kuka saa omaisuutta, ja sillä voi myös ehkäistä perillisten riitoja.

Asiakirjan sisältöön vaikuttaa, onko testamenttaaja avio- tai avosuhteessa vai yksineläjä ja onko hänellä lapsia. Parit tahtovat yleensä varmistaa, että jäljelle jäävän ei tarvitse surra, miten hänelle käy.

Vaikka välit perillisiin olisivat hyvät, tilanteet voivat muuttua. Lapset saattavat toimia itse tai puolisoidensa lietsomana arvaamattomasti ja esimerkiksi kävellä lesken yli.

Harri Kontturi suosittelee, että ainakin nämä asiat kannattaa ottaa huomioon tetatmentissa.

1. Antakaa lesken päättää asumisesta

Avioleskellä on lain mukaan oikeus jäädä asumaan parin yhteiseen kotiin ja pitää sen irtaimisto jakamattomana elinikänsä. Jos hän vaihtaa asuntoa, perilliset voivat vaatia perimäänsä puolikasta asunnon myyntihinnasta. Tällöin leski ei välttämättä pysty ostamaan haluamaansa asuntoa, sillä esimerkiksi hieman rapistunut omakotitalo voi olla suunnilleen keskustakaksion arvoinen.

Testamentissa voidaan sanktion uhalla määrätä, että perillisten on suhtauduttava lesken asunnonvaihtotoiveeseen myötämielisesti. Kontturin mukaan käyttökelpoiseksi on osoittautunut vastahankaisten perintöosan kutistaminen lakiosaan. Se on tavallisesti selvästi vähemmän kuin perillinen muuten saisi.

– Kun perijä ymmärtää, että perintö pienenee, yleensä suostumus tulee.

Järjestely siirtää perinnön saamista. Toisaalta, perintö suurenee, jos uuden asunnon arvo nousee.

2. Älkää myykö mökkiä

Kesämökistä voi tulla kiistakapula, jos lapset tarvitsevat rahaa vaikkapa perintöveroihin. Kun pari haluaa taata, että mökkiä ei myydä ja eloon jäänyt saa vastaisuudessakin olla siellä, leskelle määrätään usein hallintaoikeus.

– Mökki voi olla tärkeä puolisoille. Sen sijaan esimerkiksi metsien tai arvopapereiden myynti harvemmin haittaa leskeä, Kontturi vertaa.

Vaikka leski ei omistaisi koko mökkiä, hallintaoikeuden turvin hän saa hallita sitä ja voi kieltää sen myynnin. Lesken hallintaoikeus keventää myös perintöveroa.

3. Avopuoliso ei ole vieras

Avopuolisoille testamentti on hyvin tärkeä. Vaikka pari olisi asunut vuosikymmeniä yhdessä, sillä ei ole lain edessä edes aviopuolison vähimmäissuojaa. Kun avopuoliso kuolee, keskeistä on, kuka omistaa minkäkin omaisuuden. Puolisoilla voi olla lapsia edellisistä liitoistaan, eivätkä he aina piittaa avolesken tahdosta.

– Jos asunnon omistaja kuolee, lapset voivat olla häätämässä jäljelle jäänyttä ennen kuin hautajaisia on pidetty, Kontturi kertoo.

Jälkeen jäävälle tulisi hänestä turvata asumisoikeus ainakin joksikin aikaa sekä hallintaoikeus yhteiseen koti-irtaimistoon. Oikeuksia voidaan laajentaa koskemaan myös mökin, auton tai vaikkapa Lapin viikkolomaosakkeen käyttöä.

4. Leskelle jätetään käyttörahaa

Leski ei puolisonsa kuoltua saa käyttää tämän rahoja, vaikka aiemmin lehden tilaukset, ruokaostokset, kiinteistöverot ja vakuutukset olisivat menneet yhteisestä pussista. Jotta hän ei joutuisi liian tiukoille, hänelle voidaan testamentata rahavaroja.

– Rahojen osalta hallintaoikeus ei ole riittävä eikä järkevä, Kontturi sanoo.

5. Ja määrätään tukihenkilö

Lesken turva voidaan maksimoida määräämällä testamentissa toimeenpanija. Hän auttaa, jos joku lapsista rupeaa änkyräksi esimerkiksi asunnonvaihdon yhteydessä.

6. Omaisuus pidetään suvussa

Avioerojen yleistyttyä on alettu määrätä, että lasten puolisoilla ei ole avio-oikeutta perinnöksi jäävään omaisuuteen eikä sen tuottoon.

– Vanhemmat varmistavat, että jos lapset eroavat, perityt rahat eivät lähde edes osaksi maailmalle miniöiden tai vävyjen mukana.

7. Perinnöstä voi poimia osan

Yhä useammin perijälle annetaan oikeus valita, ottaako hän koko perinnön, osan siitä, käyttöoikeuden vai luopuuko hän perinnöstä kokonaan. Ilman erillistä määräystä perijä voi vain ottaa perinnön tai luopua sitä.

– Jos viisikymppinen isä ei tarvitse rahaa, mutta haluaa isänsä metsästysmajan ja avoveneen, testamentin ansiosta hän voi saada ne ja siirtää loput lapsilleen, Kontturi sanoo.

Tällainen on järeää verosuunnittelua. Perintöveron alaraja on 20 000 euroa ja vero on progressiivinen eli kasvaa perinnön suuretessa.

Veropotti pienenee selvästi, kun perintö jakautuu monelle. Jos nyt perineen lapset perivät aikanaan saman omaisuuden, hyppääminen sukupolven yli säästää yhdet verot.

8. Minkä maan lakia sovelletaan?

Testamentissa kannattaa mainita, minkä maan lakia perintöön sovelletaan.

– Jos eläkeläinen muuttaa Aurinkorannikolle ja vähintään puolen vuoden asumisen jälkeen kuolee aurinkotuoliinsa, perintöön sovelletaan Espanjan, ei Suomen lakia, vaikka hän olisi yhä Suomen kansalainen.

9. Rahakokoelma kummipojalle

Kuka tahansa voi antaa omaisuuttaan muillekin kuin rintaperillisille.

Lapseton yksin elävä testamenttaaja haluaa usein jakaa jäämistönsä toisin kuin se lain mukaan menisi. Hän voi jättää kirjastonsa siskonsa tyttärelle, joka on suomen kielen opettaja tai rahakokoelmansa numismaatiikasta innostuneelle kummipojalleen.

Kontturi muistuttaa, että isoista perinnöistä muut kuin verisukulaiset voivat joutua maksamaan jopa puolet veroa.

10. Meritaulun tarina mukaan

Yhä useammin testamentti on viimeinen puheenvuoro läheisille. Sen uusi piirre on lämpimät viestit. Eno voi osoittaa meriaiheisen taulun siskonsa pojalle, koska tämä rakastaa merta ja kävi hänen kanssaan kalassa. Tai täti saattaa jättää kansallispukunsa tanhuavalle veljentytölleen.

Kontturi pitää tunnearvoa tärkeänä ja rohkaisee tarinoiden kertomiseen.

– Kun testamenttia luetaan perukirjoituksessa, kyyneleet valuvat perillisten silmäkulmista, hän kertoo.

Ruotsissa eläkkeelle voi jäädä 61-vuotiaana, mutta Kreikassa ja Islannissa vasta kuusi vuotta myöhemmin. Eläkeikää nostetaan ympäri Eurooppaa, ja tavoitteena on jopa 72 vuoden alaikäraja. Yksi maa kulkee kuitenkin vastavirtaan.

Suomalaiset pääsevät vanhuuseläkkeelle nuorempina kuin keskimäärin muut eurooppalaiset eli 63-vuotiaina. Halutessaan he voivat kuitenkin jatkaa töissä 68-vuotiaaksi. Myös Ruotsissa ja Norjassa on aloitusikä joustaa. Ruotsissa se on 61–67 ja Norjassa 62–75 vuotta.

Ruotsissa alaikäraja on Euroopan alimpia. Ruotsalaisia aikaisemmin eläkkeelle pääsevät vain slovakialaiset, itävaltalaiset ja puolalaiset naiset. Heidän kotimaissaan on yhä käytössä erilliset eläkeiät naisille ja miehille.

Eläketurvakeskuksen erityisasiantuntijan Niko Väänäsen mukaan yleinen suuntaus on, että erottelusta luovutaan. Hänestä naisten alempi eläkeikä ei ole kovin järkevä, saati tasa-arvoinen.

– Naisten eläkkeet jäävät paljon matalimmiksi kuin miesten, hän huomauttaa.

Suomessa eläkkeeseen vaikuttaa eniten, kuinka paljon töitä on tehnyt ja palkkaa saanut. Vaikka järjestelmät vaihtelevat paljon eri maissa, työ on muuallakin pääsääntöinen vanhuuseläkkeen kertymisperuste.

Juuri eläkkeen suurentamiseksi moni ruotsalainenkin jatkaa töissä 61 vuotta täytettyään. Suomessa väkeä yritetään kannustaa pysymään töissä rahalla eli lykkäyskorotuksella. Jos eläkettä ei ota maksuun heti eläkeiän alarajalla, sitä korotetaan 0,4 prosenttia joka työkuukaudelta. Myös työnteko kerryttää lisää eläkettä.

Pääosa jatkaa töissä 65-vuotiaaksi

Maltalla alaikäraja on 62 vuotta. Slovakiassa myös miehet ja Unkarissa kaikki pääsevät niin ikään eläkkeelle alle 63-vuotiaina. Virossa, Tsekissä ja Liettuassa raja on hieman yli 63 vuotta.

Euroopan tavallisin eläkeikä on 65 vuotta. Sitä noudatetaan Belgiassa, Britanniassa, Bulgariassa, Itävallassa miehille, Kyproksella, Luxemburgissa, Romaniassa, Sloveniassa, Sveitsissä ja Tanskassa. Useissa maissa raja on muutaman kuukauden tuotakin korkeampi. Irlantilaiset pääsevät eläkkeelle 66-vuotiaina.

Osana talouskriisin ratkaisua Kreikan eläkeikä on nostettu 67 vuoteen. Yhtä korkea se on Islannissa. Väänäsen mukaan islantilaiset saattavat jatkaa työn tekoa tämän jälkeenkin.

– Islanti on hämmästyttävä maa, siellä tehdään maailman pisimpään töitä.

Tanska tähtää 72 vuoden alarajaan

Länsimaissa väki vanhenee ja elää yhä pidempään. Eläkeikiä halutaan nostaa, jotta nuorten maksutaakka ei paisuisi kestämättömäksi. Kansainväliset talousorganisaatiot ja Euroopan komissio ovat suositelleet korotuksia, mutta maat päättävät itse järjestelmistään ja ikärajoistaan.

Moni maa aikoo korottaa alaikärajan vähintään 65 vuoteen kymmenessä vuodessa. Yksi korottajista on Suomi, jossa alaikäraja nousee ensi vuodesta lähtien kolmella kuukaudella jokaista ikäluokkaa kohden. Myös yläikäraja nousee vastaavasti.

Vuonna 2030 eläkeikä sidotaan elinajan kehitykseen ja vahvistetaan jokaiselle ikäluokalle erikseen.

Moni maa nostaa eläkeikäänsä rivakammin kuin Suomi. Esimerkiksi Alankomaat ja Tanska aikoo ottaa 67 vuoden alarajan käyttöön viiden vuoden päästä. Espanja, Tanska, Saksa ja Ranska tavoittelevat samaa, mutta niiden tahti on edellisiä hitaampi.

Suomen alarajan on ennakoitu olevan 67 vuotta vuonna 2050. Tanska tähtää tätäkin korkeammalle, sen eläkeiän on arvioitu olevan tuolloin 72 vuotta.

Puola laski eläkeikäänsä

Muista poiketen Norja, Ruotsi ja Luxemburg eivät ole päättäneet korottaa eläkeikäänsä.

Puola puolestaan on täysi poikkeus: Se on juuri laskenut eläkeikäänsä. Väänäsen mukaan syynä oli vaalilupaus. Hallitukseen noussut puolue oli luvannut, että aiempi nosto perutaan ja alaikäraja palautetaan 65 vuoteen.

Väänäsen mielestä alhaisen eläkeiän maita ei juuri kannata kadehtia.

– Maat ovat erilaisia ja palkkojen ja eläkkeiden suuruus voi olla aivan toinen kuin Suomessa. Varhainen eläköityminen voi tarkoittaa erittäin pientä eläkettä.

jonku

Muualla voisit olla jo eläkkeellä – tämän ikäisenä eri maissa lopetetaan työt

Eriarvoisuus kukoistaa monissa asioissa, eläke iänkin suhteen. Jotku voittaa miljoonia lotoissa ja useilla on hyvän palkan virka voidakseen siirtyä sohvalle tai Portukaliin nuorena. Tavallisen työläisen vanhuus on jatkoa jo nuorena aloittamalleen raskaalle raatamiselle terveydensä kustannuksella. joten jokaisella on oma, henkilö kohtainen "mitta" eläkkeelle siirtymisen iän suhteen mutta sitä ei ilmeisesti verorahoja tarvitsevat voi tottaa huomioon kun heidänkin palkat on jonkun maksettava.
Lue kommentti