Moneen kesäparatiisiin on luikerrellut käärme ja mökkiriidat ovat päätyneet käräjille. Lue asiantuntijan neuvot, kuinka ongelmat karkotetaan.

Kesä, aurinko, järvi ja järven rannalla mökki. Tällaista idylliä suomalainen odottaa, kun edessä on hyvin ansaittu kesäloma. Saunotaan, uidaan, kalastellaan ja rentoudutaan.

Moni löytää kuitenkin itsensä paratiisista, jonne on pesinyt käärme: yhteisomistus.

Ikävimmillään yhteisomistus sitä, että kaikki käyttävät perikunnan mökkiä, mutta vain yksi siivoaa. Yksi remontoi, ja muut hajottavat.

Nurmikon leikkaa se, jonka hermo pettää ensimmäisenä. Jaakko saa luvan maksaa kiinteistöveron, koska Jaakolla on rahaa.

Käymälä on kaikille, mutta sen tyhjentää aina sama rautavatsa. Laiturilla on kiva köllötellä, mutta kuka nostaa sen vedestä syksyllä?

Lista on loputon.

Kysyimme kinkkisimmät kysymykset mökkiriidoista asianajaja Harri Kontturilta.

Lue myös: Mökki ja talo perinnöksi lapsille

  • Mistä mökkiriidat poikivat, asianajaja Harri Kontturi asianajotoimisto Kontturi & Co:sta?

    Mökkiriidat saavat yleensä alkunsa ihmisten erilaisista odotuksista ja toiveista. Toinen haluaa mukavuuksia, mutta kaikki eivät niistä välitä eivätkä myöskään osallistu kustannuksiin. Kaikki kuitenkin hyödyntävät mukavuuksia.
    Mökin kunnossapidon tasosta riidellään usein. Onko katto uusittava vai vieläkö se kestää? Pitäisikö rakentaa salaojat ja pelastaa mökki vesivaurioilta?
    Eräs keskeinen riitojen syy on se, että joku ahertaa ja pitää paikat kunnossa, toinen ottaa levon kannalta ja nauttii valmiista.
    Mökin käytöstä syntyy monesti erimielisyyksiä. Yksi pyrkii omimaan itselleen ja perheelleen vaput ja juhannuksen, ja jos mökki on talviasuttava, vieläpä joulut ja pääsiäiset.
    Eripuraa syntyy usein myös siitä, voiko mökille kutsua omia tuttaviaan kylään.

    Ajankohtaista: Mansikkapaikka muuttui työleiriksi

  • Kuinka pitkälle riidat voivat edetä?

    Usein riitatilanteessa hiljaiset tyytyvät dominoijan käyttäytymiseen ja vähentävät omaa mökkeilyään. Kohtalotoverit, veljekset ja siskokset, nurisevat keskenään, mutta eivät nosta kissaa pöydälle ja ota asioita puheeksi.
    Erimielisyydet voivat johtaa jopa siihen, että yksi vaihdattaa lukot ja estää toisten mökkikäytön kokonaan levittelemällä huushollin täyteen omia tavaroitaan.
    Onpa jossakin tilanteessa joku yhteisomistajista asentanut tielle puomin, johon avain on vain hänellä itsellään. Muiden on kyseltävä avaimen perään.
    Riidat voivat johtaa jopa käsirysyyn ja sitä kautta syytteisiin käräjillä. Mökkikiista veljesten välillä on johtanut jopa tappoon.
    Joskus on voitu mennä niin pitkälle, että yksi omistajista on muiden tietämättä myynyt kesäpaikalta puita ja pitänyt rahat itsellään.

  • Miten ongelmat pitäisi ratkoa?

    Riidat tulisi ratkaista neuvottelemalla ja tarvittaessa turvautumalla ulkopuoliseen asiantuntijaan.
    Samoin tulisi pyrkiä siihen, että enemmistöpäätös ratkaisee eli vähemmistö tyytyy enemmistön kantaan murisematta.

  • Tarjoaako lainsäädäntö mitään patenttiratkaisua konflikteihin?

    Laki ei tarjoa patenttiratkaisuja.

  • Voiko yhteisomistuksen purkaa?

    On olemassa laki yhteisomistussuhteen purkamisesta. Sitä pattitilanteessa usein käytetään. Oikeus määrää uskotun miehen myymään kesämökkikiinteistön, jos sitä ei voida järkevästi jakaa erillisiksi kiinteistöiksi.
    Mökki tulee yleiseen myyntiin, ja rahat jaetaan omistajien kesken. Kuka tahansa yhteisomistajista voi tehdä tarjouksen ja ostaa mökin kokonaan itselleen, jos maksaa parhaan hinnan.

  • Mitä yhteisomistuksen purku merkitsee taloudellisesti?

    Kohde myydään parhaaseen saatavaan kauppahintaan, ja uskottu mies ottaa päältä kulunsa ja palkkionsa. Se on yleensä muutamia tuhansia euroja, harvoin yli kymmenentuhatta.

  • Miten mökkiriidat voisi välttää?

    Mökin käytöstä ja hallinnoinnista pitäisi ehdottomasti laatia kirjallinen sopimus siinä vaiheessa, kun rauha on vielä maassa. Se on kaikkien etu.
    Jotta vältettäisiin riidat korjaustarpeen kaltaisista asioista, kannattaa sopia ulkopuolisesta tahosta, jonka ratkaisuun kaikkien on tyydyttävä.
    Mökin käytöstä tulisi sopia kiertävästi niin, että jokaisella olisi ajallaan mahdollisuus viettää siellä esimerkiksi juhannus.
    Vaikka tosiasiassa osapuolet sopisivatkin keskenään toisin, pohjalla olisi  kirjallinen käyttöaikasopimus. Siihen voidaan aina palata, jos keskenään ei päästäkään yhteisymmärrykseen esimerkiksi mökkeilyaikojen vaihdosta.
    Lue myös:

    6 kysymystä ja vastausta kesämökin hankkimisesta

    Yksi hyvä keino on määrätä erillisellä testamentilla perillisten yhteinen määräraha mökin ylläpitoon. Siitä kustannetaan pakolliset työt teetättämällä ne vierailla, jolloin kukaan ei joudu ensimmäisenä raivaamaan paikkoja muille valmiiksi.
    Ensimmäinen mökille tulija voi heittää pyyhkeen laiturille, panna valmiina odottavat saunapuut kiukaan alle ja nauttia kesästä.
    Jos joku haluaa vapaasta tahdostaan puuhastella, se on toki sallittua, mutta sillä ei voi syyllistää toisia käyttäjiä.

Ovatko mökkikiistat tuttu juttu? Kommentoi ja osallistu keskusteluun.

7 faktaa

  1. Suomessa oli vuoden 2014 lopussa 500 422 kesämökkiä.
  2. Puolella mökeistä matkaa järveen tai mereen on alle 65 metriä.
  3. Suomen mökkivaltaisin kunta on Mikkeli, yli 10 000 mökkiä.
  4. Maakunnista eniten mökkejä on Varsinais-Suomessa.
  5. Mökkien keskipinta-ala on 48 neliömetriä.
  6. Kesämökin omistajien keski-ikä on 62 vuotta.
  7. Keskimääräinen mökkimatka on 91 kilometriä.

Lähde: Tilastokeskus

Helsinkiläinen Börje Uimonen joutui nettihuijarin uhriksi, vaikka teki kaiken oikein.

Viime syksynä Börje Uimonen alkoi etsiä käytettyä perämoottoria kalastusseuralleen.

– Haussa oli kohtuullisen vähän käytetty moottori, joiden tarjonta osoittautui aika niukaksi.

Hintapyyntö oli hyvin kohtuullinen.

Lopulta sopivalta vaikuttava moottori löytyi nettipalvelu tori.fi:stä.

– Hintapyyntö oli hyvin kohtuullinen, muttei ihan älyttömän halpa. Soitin ilmoituksessa olleeseen numeroon, mutta puhelu meni suoraan vastaajaan. Ilmoituksessa oli myös sähköpostiosoite, jonne lähetin viestin.

Kansainvälistä kauppaa

Kun vastausta ei kuulunut pariin kolmeen viikkoon, Börje arveli moottorin menneen sivu suun. Sitten myyjä kuitenkin lähestyi ja kertoi perämoottorin olevan vielä kaupan.

– Viesti tuli saksalaisen yrityksen sähköpostiosoitteesta. Myyjä pahoitteli huonoa suomeaan ja toivoi, että jatkaisimme kirjeenvaihtoa englanniksi.

Kaupoista päätti neljän hengen porukka.

Börje varmisti, että sähköpostissa mainittu yritys on oikeasti olemassa ja päätti uskaltaa jatkaa kaupantekoa. Seuraavien päivien aikana Börje ja myyjä vaihtoivat useita viestejä, joissa keskusteltiin moottorin kunnosta ja sen käyttötunneista. Myyjä vastasi kaikkiin kysymyksiin nopeasti ja asiallisesti.

– Minun lisäkseni moottorin ostamisesta oli päättämässä neljän hengen porukka kalastusseurasta. Kaikki hyväksyivät kauppojen tekemisen saksalaisen myyjän kanssa.

Myyjä vastasi nopeasti ja asiallisesti.

Myyjä ehdotti maksamiseen hiukan suomalaista postiennakkoa muistuttavaa järjestelyä.

– Ajatus oli, että siirrämme rahat kuljetusyhtiön tilille, josta ne siirtyvät myyjälle vasta sen jälkeen, kun olemme saaneet moottorin ja todenneet sen olevan sellainen kuin odotimme.

Järjestely vaikutti turvalliselta sekä myyjän että ostajan näkökulmasta.

Myyjän ehdottama kuljetusliike oli englantilainen. Börje tarkisti nopeasti netistä, että tämäkin yritys vaikutti asialliselta. Hän siirsi sovitun kauppasumman firman tilille ja lähetti myyjälle kuittauksen siitä, että asia on ­hoidettu.

– Kuljetusliikkeeltä tuli saman tien vahvistussähköposti, jossa oli arvioitu toimituspäivä ja seurantakoodi, jonka avulla paketin matkaa pystyi seuraamaan yrityksen nettisivuilla.

Huolellista työtä

Sovittu päivä tuli ja meni, eikä moottoria kuulunut. Börje lähetti sähköpostin kuljetusliikkeelle, mutta vastausta ei kuulunut. Yrityksen nettisivuilla oli palautekaavake, mutta senkään täyttäminen ei johtanut yhteydenottoon. Soitot myyjän ja kuljetusliikkeen puhelinnumeroihin päätyivät suoraan vastaajaan.

Yritysten tiedot alkoivat vaikuttaa epäilyttäviltä.

– Siinä vaiheessa aloin ymmärtää, että olimme tulleet huijatuiksi. Aloin syynätä yritysten tietoja tarkemmin ja ne alkoivat vaikuttaa epäilyttäviltä.

Netistä löytyivät esimerkiksi kuljetusliikkeen liikevaihtotiedot. Ne paljastuivat summaltaan niin pieniksi, ettei yrityksellä oikeasti voinut olla minkäänlaista toimintaa.

– Todennäköisesti huijarit olivat hankkineet toimintansa päättäneen firman pöytälaatikkoyritykseksi, jota käytettiin vain petoksia varten.

Börje teki tapahtuneesta rikosilmoituksen, mutta siitä ei ollut hyötyä.

Maksutapa vaikutti turvalliselta.

– Syyttäjältä tuli viesti, jossa todettiin, ettei rikosilmoitus johda toimenpiteisiin. Rikollisten jäljittäminen ulkomailta on kai liian työlästä ja kallista suomalaisille viranomaisille.

Kalaseura menetti 3 100 euroa. Jos kauppa olisi maksettu luottokortilla, rahoja olisi voinut yrittää vielä saada takaisin. Pahaksi onneksi rahat maksettiin tavallisena tilisiirtona.

Huijaus oli rakennettu huolellisesti. Firmat olivat oikeasti olemassa, nettisivut olivat hyvin tehdyt ja yhteydenpito oli täysin asiallista siihen saakka, kunnes rahat oli saatu.

Netti- ja puhelinhuijaukset ovat lisääntyneet hälyttävää vauhtia. Petosriskiä voi itse pienentää. Lue, miten:

Artikkeli jatkuu alapuolella
Näin vältyt nettihuijareilta
Raha
Näin vältyt nettihuijareilta

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2018.

Estä pankkikortin kopiointi

Pari vuotta sitten pankkikorttini ei suostunut toimimaan bensa-asemalla. Verkkopankissa selvisi, että korttini oli suljettu epäilyttävän ostoksen takia. Se oli tehty Yhdysvalloissa vain pari tuntia sen jälkeen, kun olin käyttänyt korttia viimeksi Suomessa. Pankin turvajärjestelmä oli varmuuden vuoksi sulkenut korttini.

Tuon jälkeen olen minimoinut riskit asettamalla luottokorttiin maarajauksen, joka sallii käytön vain Suomessa. Jos lähden matkalle, käyn muuttamassa asetuksia niin, että korttia voi käyttää kohteessa matkapäivien ajan.”

Samalla tavalla olen estänyt verkko-ostosten tekemisen. Jos käytän korttia nettishoppailuun, käyn ensin verkkopankissa sallimassa sen. Varmuuden vuoksi olen vielä asettanut päiväkohtaisten ostosten ja nostojen summan pieneksi. Vaikka korttini jostain syystä päätyisi voron käsiin, vahinko jää toimieni ansiosta siedettäväksi.

Netti- ja puhelinhuijaukset ovat lisääntyneet hälyttävää vauhtia. Petosriskiä voi itse pienentää. Tiedätkö jo, miten?

1. Mistä voin tunnistaa nettihuijauksen?

Poliisilla on yksinkertainen ohje huijausten tunnistamiseen: jos jokin vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se tuskin on totta. Nigerialaisen lesken tarjoama miljoonaperintö voi tuntua houkuttelevalta ajatukselta, mutta miksi ihmeessä leski tyrkyttäisi rahoja Suomessa asuvalle tuntemattomalle ihmiselle?

Usein huijarit vetoavat kiireeseen.

Usein huijarit vetoavat kiireeseen. Nopeasti toimimalla on ainutlaatuinen mahdollisuus napata arpajaisvoitto, tehdä halvat kaupat tai saada jotain muuta yllättävää ja hienoa. Hätäilyn sijaan kannattaa pitää pää kylmänä ja etsiä tietoja tarjouksen tehneestä henkilöstä tai yrityksestä. Joskus nopeakin nettiselailu paljastaa, että kyseessä on huijari. Hälytyskellojen pitäisi soida myös silloin, jos mitään tietoja ei löydy.

Huijauksissa on omat muotivirtauksensa ja niiden rinnalla erilaisia kestosuosikkeja. Niistä on koottu tietoa Kuluttajaliiton nettisivulle huijausinfo.fi. Myös poliisin internetsivuilta löytää ajantasaista tietoa käynnissä olevista huijaustavoista.

2. Nettirakkaus roihahti. Miten uuden ihastuksen rahapyyntöön pitäisi suhtautua?

Itäeurooppalaiset kaunottaret – tai sellaisina esiintyvät henkilöt – ovat vieneet monen suomalaismiehen rahat. Kuvio on yleensä samankaltainen: lemmen roihahdettua nettituttavuus kertoo haluavansa tulla Suomeen. Pulma on, ettei hänellä ole rahaa viisumikuluihin. Viisumin päivähinnaksi mainitaan usein kymmeniä euroja. Jos nuorikon haluaa luokseen pariksi kuukaudeksi, kertyy siitä jo iso summa. Kun rahat on lähetetty, morsio katoaa. Poliisin tutkinnassa voi selvitä, ettei neitoa ole olemassakaan.

Facebook tuntuu olevan täynnä lemmenkipeitä upseereita.

Naisia taas lähestyvät lemmenkipeät amerikkalaiset upseerit, joita Facebook tuntuu olevan täynnä. Nykypäivän auervaarojen komennus on juuri loppumassa ja he kaipaavat pientä rahallista apua esimerkiksi saadakseen tavaransa jonkin eksoottisen maan tullista. Rahojen kadottua tililtä katoaa ylkäkin.

Rakastuminen saa helposti arvostelukyvyn pettämään. Rahan antaminen ihmiselle, jota ei ole koskaan tavannut, on kuitenkin riski. Siihen ei ehdoin tahdoin kannata ryhtyä.

Kuluttajansuoja ei koske kahden yksityishenkilön välisiä sopimuksia.

Lue myös:


3. Uskaltaako netissä ostaa tai myydä mitään?

Poliisin tietoon tulevista huijauksista isoin osa liittyy nettikauppaan. Valtaosa nettikaupasta on aivan turvallista. Ongelmat liittyvät lähinnä käytettyjen tavaroiden myyntipaikkoihin. Niissä huijarit voivat myydä tuotetta, jota ei ole olemassakaan tai ostaa tavaroita, joita eivät ole aikeissakaan maksaa. Kun kaupat tehdään myyjän ja ostajan kesken, sivuston ylläpitäjä ei ole vastuussa väärinkäytöksistä, eikä kuluttajansuojakaan koske kahden yksityishenkilön välisiä sopimuksia.

Toimiva puhelinnumero ja osoitetiedot kertovat, että kyseessä on oikea ihminen.

Joillain kauppapaikoilla on käytössä arviointisysteemi, jossa myyjät ja ostajat voivat antaa toisistaan julkista palautetta. Se helpottaa luotettavan myyjän tunnistamista. Jos arviointeja ei ole käytössä, on parasta sopia kaupat tehtäväksi kasvotusten. Aina se ei ole mahdollista. Silloin on syytä ennen kaupantekoa varmistaa, että myyjä on oikeasti olemassa, eikä pelkkä nettiä varten keksitty valeprofiili. Esimerkiksi toimiva puhelinnumero ja siihen liitetyt osoitetiedot kertovat, että kyseessä on ihan oikea ihminen.

Myyjän paras suoja on postiennakko. Se maksaa muutaman euron, mutta se varmistaa, että ostaja ei unohda maksaa.

Lue myös:

Artikkeli jatkuu alapuolella
Näin ostat turvallisesti verkossa
Raha
Näin ostat turvallisesti verkossa

4. Sain puhelun, jossa minun kerrottiin olevan lähellä arpajaisvoittoa. Nyt luottokortilta veloitetaan 64 euroa kuussa.

Poliisin tietoon tulee toistuvasti tapauksia, joissa ihmisille on kaupattu tekaistun arpajaisvoiton perusteella rahapelisivuston jäsenyyttä. Puhelu voi tulla suomalaisesta puhelinnumerosta, ja suomenkielisessä keskustelussa tuodaan esille, kuinka henkilö on jo lähellä suurta voittoa. Voittomahdollisuudet voi varmistaa muutaman kympin maksulla. Puhelun jälkeen sähköpostiin toimitetaan kirjautumistiedot sivustolle. Jättipottia ei tule, vaan huijattu joutuu maksumieheksi, sillä rahapeliyhtiö katsoo sopimuksen olevan voimassa vähintään neljä kuukautta.

Viranomaisten on vaikea puuttua toimintaan, sillä sekä markkinointi että yrityksen toiminta tapahtuvat ulkomailta käsin. Puhelun tullessa kannattaa muistaa, että Suomessa rahapelien järjestäminen on sallittu vain Veikkaukselle, joka ei harrasta tällaista markkinointia.

Vaikka kuinka hävettäisi, salailu ei auta.

5. Mitä teen, kun tajuan tulleensa huijatuksi?

Vaikka kuinka hävettäisi, salailu ei asiassa auta. Huijarin ansaan voi joutua kuka tahansa. Ensimmäiseksi on syytä ottaa yhteys pankkiin ja selvittää, onko rahoja vielä mahdollista saada takaisin tai pysäyttää niiden lähtö tililtä. Ilmoituksella on kiire, jos mielii pelastaa sen, mitä pelastettavissa on.

Rikosilmoituksen tekeminen helpottaa poliisin työtä. Usein huijarilla tai huijausketjuilla on paljon uhreja. Mitä useammasta tapauksesta poliisi saa tietoja, sitä paremmat mahdollisuudet viranomaisilla on napata tekijä. Jos kyseessä on maksamatta jätetty nettiostos, poliisi osaa rikosilmoituksen avulla palauttaa tavarat oikeille omistajilleen, jos se onnistuu voron nappaamaan.

Asiantuntijat ja lähteet: Poliisihallituksen poliisitarkastaja Jyrki Aho ja ylitarkastaja Mikko Cantell. poliisi.fi/rikokset/huijaukset huijausinfo.fi

 

Katalaa kalastelua

Tieto on paitsi valtaa, myös rahanarvoista omaisuutta nettimaailmassa. Tietojenkalastelu, englanniksi phishing, on yleinen nettihuijausmuoto. Siinä ihmistä yritetään saada paljastamaan henkilötietonsa, salasanansa, tilinumeronsa tai luottokortti- ja pankkitietonsa. Kalasteluun lankeaminen voi johtaa pahimmillaan pankkitilin tyhjenemiseen tai aiheettomiin luottokorttilaskuihin.

Huijaus alkaa yleensä sähköpostilla, jossa kerrotaan tiliin liittyvästä ongelmasta. Esimerkiksi tiliin liittyvää maksua ei ole muka pystytty hoitamaan. Sähköpostissa on nettiosoite, jota klikkaamalla joutuu rikollisten hallussa olevalle nettisivulle, joka voi näyttää aivan samalta kuin pankin tai muun palveluntarjoajan www-sivu. Jos tällaiselle sivulle kirjoittaa tietonsa, ne ovat välittömästi roistojen käytettävissä. Vielä muutama vuosi sitten kalastelusähköpostit olivat melko tökeröitä ja huonosti suomeksi kirjoitettuja, mutta viime aikoina liikkeellä on ollut hyvin aidontuntuisia huijausviestejä.

Kaupat, pankit ja muut asialliset palveluntarjoajat ovat tarkkoja tietoturvasta. Ne eivät kysele sähköpostitse verkkopankki­tunnuksia tai muita tietoturvan kannalta tärkeitä tietoja. Jos tällainen kysely sähköpostiin tulee, se on viisainta poistaa heti.

Lähde: poliisi.fi