Pentti Avomaa tietää, että suomalaisten vintit ja varastot ovat täynnä tavaraa. Mutta tunnetaanko tavaran arvo?

"Vanhojen tavaroiden hinta-arvioinnit ovat suosittuja aiheita monissa televisio-ohjelmissa ja lehdissä. Ohjelma tai juttu täyttää tarkoituksensa, mikäli jotkut katsojat tai lukijat saavat kuulla, että heidän rihkamaksi luulemansa tavaran arvo onkin melkoisen huomattava. Mutta miten paljon hinta-arvioon voi luottaa?

Ihmiset ilahtuvat sitä enemmän, mitä isompi hintalappu hänelle esitetään, ja tämä voi johtaa ylioptimistisiin arvioihin. Tähän saatetaan syyllistyä senkin takia, että esineen arvioitavaksi antaneelle ei oikein raaskita tuottaa kovaa pettymystä – odotukset kun ovat usein liian korkealla.

Jotkut jopa suuttuvat, jos hinta-arvio ei täytä odotuksia, jotka siis ovat jo alun perin ylioptimistisia.

Odotukset vanhan tavaran arvosta ovat usein liian korkeita sen takia, että ihmiset ovat kuulleet ullakoilta ja vaikka koirankopista tehdyistä ihmeellisistä esinelöydöistä, joista huutokaupoissa on maksettu huimaavia summia. Sellaisia yllätyksiä maailmalta kyllä löytyy, mutta tosiasiassa suurin osa vanhasta tavarasta on vain muutaman euron tai muutaman kymmenen euron arvoista. Ne ovat vain vanhoja, käytettyjä tavaroita – eivät antiikkia eivätkä edes vintagea.

Lue arvioita ja kommentteja keräilyesineistä täältä.

Mitä arvolla tarkoitetaan?

Yleensä arvioitsijat tarkoittavat käyvällä arvolla hintaa, jolla suunnilleen samanlaisia tavaroita on myyty huutokaupoissa. Joku käyttää mieluummin termiä ”kohteen vakuutusarvo” – luullakseni, jotta saisi hinnan näyttämään komeammalta ja siis kysyjän tyytyväisemmältä.

Täsmällisiä hinta-arvioita voi esittää vain, jos tyystin samanlaisia ja samankuntoisia esineitä on myyty runsaasti eri huutokaupoissa, ja näinhän on vain harvoin. Kuvista päätellen samannäköisissäkin voi olla myös isot laatuerot – posliinissa krakelointia tai särö, design-lasissa naarmuja, taiteilijan työ ”väärältä” luomiskaudelta, kirja nuhraantunut jne.

Arviohinta on siis parasta esittää hintahaarukkana. Silti aina löytyy niitä, jotka voivat sanoa löytäneensä esineen jostain halvemmalla. Tai myyneensä kalliimmalla. Tai ei onnistu myymään arvioidulla hinnalla.

Vaikka hinta-arvio perustuisi toteutuneisiin huutokauppahintoihin, se ei suinkaan tarkoita, että esineen omistaja saisi arviosumman itselleen esineestään vaikkapa huutokaupan kautta myytynä. Huutokauppayhtiö ottaa itselleen tietysti myyntipalkkion. Ostajakaan ei saa esinettä tuohon vasarahintaan, sillä sen päälle tulevat arvohuutokaupoissa ainakin ostoprovisio, ja sille arvonlisävero – ehkä myös taitelijakorvaus.

Katso myös: "Näistä maksetaan yllättävän paljon" – onko sinullakin lasikaapissa lottopotti?

Osto- ja myyntiprovisiot vaihtelevat hieman eri huutokauppayhtiöissä, mutta jos ne ovat esimerkiksi 20 prosenttia, se tarkoittaa, että sadan euron vasarahintaisesta esineestä myyjä saa itselleen 80 euroa ja ostaja joutuu maksamaan siitä 120 euroa.

Tietysti voi yrittää myydä itsekin vaikkapa netin välityksellä, mutta se ei välttämättä tuota edes yhtä hyvää tulosta.

Hinta-arvio on lähtökohta

Hinta-arvio on kuitenkin hyvä lähtökohta niin tavaroiden myyjälle kuin ostajallekin – tulee se sitten lehtien palstoilta tai vaikkapa huutokauppaluettelosta. Se ankkuroi kohteen johonkin realistiseen näkemykseen, josta sitten mennään ylös- tai alaspäin tilanteen mukaan. Se auttaa muun muassa huutokauppaihmisiä, jotka huutokauppaluettelon arviohinnoista saavat jonkinlaisen tuntuman siitä, mikä kohde kenties maksaa.

Arvohuutokauppojen järjestäjiltä se vaatii kuitenkin ylimääräistä työtä, ja esimerkiksi Helander ja Huutokauppahuone Aleksi eivät esitä hinta-arvioita enää lainkaan luetteloissaan, mikä on mielestäni vahinko."

Pentti Avomaa

"Älä jätä tätä perinnöksi” – katso pysäyttävät ennen ja jälkeen -kuvat

Kotitarveviljelijä ja kalastaja säästävät ruokalaskussa, mutta onnistuu se ostoruuan varassa olijaltakin. Avainsana on ajoitus.

1. Tunne satokaudet ja osta oikeaan aikaan

Saatavuus vaikuttaa merkittävästi vihannesten ja marjojen hintaan kesällä. Selvitä, mihin ajankohtaan pääsatokaudet kotimaassa osuvat. Koska vuodet eivät ole veljeksiä, seuraa uutisia ja tutkaile erityisesti torikauppiaiden tarjontaa. Kannattaa piipahtaa torilla lähellä sulkemisaikaa, koska silloin voi tehdä todella edullisia ostoksia.

Tuontilajikkeista kesäsesonkiin kuuluvat muun muassa aprikoosi, kirsikka, luumu, maissi, melonit, munakoiso, nektariini ja persikka.

2. Tiedosta tarpeesi, älä haali

Vaikka halvalla saisit, älä hamstraa marjoja metsästä tai tomaatteja torilta enempää kuin käytät heti tai talven mittaan. Kalleimmaksi tulee heittää ruokaa pois.

Taloutesi talvivarastojen tarve on ehkä vuosien mittaan vähentynyt: sunnuntaivierailulla käyvät lapset eivät edes perheineen jaksa syödä yhtä paljon kuin kasvuikäisinä kotona asuessaan. Jos pakastin pursuilee ja kellarin hyllyt notkuvat vielä juhannuksen alla edellisvuoden satoa, on aika päivittää säilömisen määrää.

Lue myös: Herkuttele pakastin tyhjäksi – näitä uskaltaa vielä käyttää 

3. Jos kasvatat itse, laske tuotoksi myös hyvä mieli

Ahkera kotitarveviljelijä voi omalla työllään pitkän päälle säästää ruokakaupan laskussa. Aloitusinvestointeja silti kertyy esimerkiksi työkaluista, kasteluvälineistä, suojarakenteista, taimista, siemenistä ja lannoitteista.

Jos omaa viljelymaata ei ole, palstan voi vuokrata kunnalta tai puutarha- tai asukasyhdistykseltä. Pienimuotoista kasvatusta pystyy harrastamaan vaikka parvekkeella. Jos rahansäästö on ykkösasia, kannattaa keskittyä yrtteihin ja salaatteihin.

Itse kasvatettuun ruokaan liittyy kuitenkin myös muita etuja, jotka voi laskea tuotoksi: parvekkeella ja kasvimaalla puuhaillessa saa hyötyliikuntaa ja mielihyvää. Moni arvostaa kotona kasvaneen ruuan puhtautta ja tuoreutta.

4. Luonnostakin saat vihanneksia

Nokkonen, voikukka ja vuohenputki ovat runsassatoisia luonnonvihanneksia, joiden keruu puhtailta kasvupaikoilta on silkkaa säästöä talousmenoissa.

Syötäväksi sopivia yleisiä villivihanneksia on useita kymmeniä, joten syötävää riittää. Lajitunnistuksen kanssa pitää olla tarkkana.

Parhaimmillaan villivihannekset ovat nuorina ja nuppuisina, joten pääkeruukausi on alkukesästä. Vielä sen jälkeenkin ehtii mainiosti kerätä esimerkiksi mustikan, villivadelman ja horsman lehtiä sekä mesiangervon ja apilan kukkia teehen.

Jokamiehenoikeuden ulkopuolelle jäävät muun muassa kuusenkerkät, puiden silmut, lehdet ja versot.

5. Sata kiloa marjoja tarjolla jokaiselle

Suomen luonnossa kasvaa 37 syötäväksi kelpaavaa marjaa. Huononakin satovuonna marjoja kypsyy sata kiloa jokaista suomalaista kohti. Eniten kerätään puolukkaa ja mustikkaa, mutta niidenkin sadosta 90 prosenttia jää metsään.

Kerää ja syö marjoja reilusti jo tuoreina, älä tyydy vain säilömään niitä talven varalle.

Lue myös: Marjat säilöön! Älä tee näitä virheitä pakastaessasi

6. Lavenna sienien tuntemustasi

Peräti 60 prosenttia suomalaisista ei sienestä. Lisäksi suurin osa sienten kerääjistä keskittyy vain 5-10 sienilajiin.

Elintarvikeviranomaisen suositeltavien ruokasienten listalla on 23 helposti tunnistettavaa lajia. Kun opettelet tunnistamaan niistä muutaman uuden ja teet hieman nykyistä useamman sienireissun, saat helposti lisää ilmaista ruokaa pöytään ja pakastimeen.

Lue myös: Tunnetko syötävät sienet? Testaa tietosi

7. Suunnittele ja säilö

Mieti, miten hyödynnät satokauden parhaiten. Arvioi realistisesti käyttösi ja säilytystilasi. Laadusta tinkiminen voi kostautua, jos halvasta marjalaatikosta puolet onkin homeisia.

Käytä hyväksi kaupan pakasteiden edulliset hinnat ja säästä oma pakastustila taloutesi kannalta arvokkaimmille tuotteille. Säilö sienet ja yrtit kuivaamalla. Hyvinä omenavuosina etsi tarhureita netistä tai kysy reilusti lähiseudun kotipuutarhureilta, voiko omenoita ostaa edullisesti vaikka korjuuapua vastaan.

+ Hyödynnä sesongit!

Kesäkuu

Kaupoista ja toreilta kannattaa hakea kotimaisia retiisejä, varhaiskaalia, nippusipulia, kurkkua, paprikaa ja varhaisperunaa. Metsästä löytyy kantarelleja sekä koivu- ja keltahaperoita.

Heinäkuu

Sesonkiruokaa ovat kukka- ja parsakaali, salaatit, herneet, avomaankurkku, pinaatti, porkkana, kesäperuna ja mansikka.

Herkku- ja punikkitatit, kangashaperot ja leppärouskut nousevat. Mustikka kypsyy.

Elokuu

Tarjolle tulee suomalaista kesäkurpitsaa, papuja, fenkolia ja varsiselleriä sekä viinimarjoja ja omenoita.

Sienikoriin ilmestyvät haapa- ja kangasrouskut. Metsävadelmat ja hillat kypsyvät.

Syyskuu 

Syksy tuo mukanaan kotimaisen sipulin ja purjon, mukulasellerin, kurpitsan, raitajuuren ja lehtikaalin. Metsästä saa karvarouskuja, viinihaperoita, mustavahakkaita, lampaankääpiä ja puolukoita.

Lähteet: Anja Hopsu-Neuvonen, Marttalitto, Jaana Vetikko ja Mika Oraluoma, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö, Mika Jääskeläinen, Kalatukku Eriksson.

Painaako mieltäsi iäkkään läheisen yksinäisyys? Osta hänelle virkistävää seuraa! "Hyvän omantunnon ostamisessakaan ei ole mitään pahaa", sanoo senioreille palveluja tarjoava Mirka Saarinen. 

– Sopiiko, että etsin papalle maksullisen naisen?

Näin räväkästi Mirka Saarinen kertoi lähipiirille ideastaan – ja murheestaan. Mirkan sydäntä puristi huoli isoisän yksinäisistä ja ilottomista päivistä  palvelutalossa. Omaiset ehtivät vanhuksen luokse Pirkanmaalle vain viikonloppuisin, eivät aina silloinkaan.

Mirka lähti etsimään papalle säännöllistä seuranpitäjää. Mukavaa ja luotettavaa naista, joka kerran pari viikossa ulkoilisi ja seurustelisi puheliaan miehen kanssa. Veisi kuoroharjoituksiin, lukisi ääneen, kuuntelisi tarinoita. Saisi vanhuksen tuntemaan itsensä merkitykselliseksi.

Mirkan laatukriteerit täyttävää ihmistä ei Mäntän seudulta ehtinyt löytyä. Isoisä kuoli pari vuotta sitten.

Seuraa vanhuksille ja helpotusta omaisille

Papan kohtalo oli lähtölaukaus uudelle uralle. Markkinarako ja liikeidea olivat kirkastuneet kuin itsestään. Mirka perusti Seuranan, joka tarjoaa palveluja senioreille.

Samalla Mirka Saarinen tuli tehneeksi suuren henkilökohtaisen elämänmuutoksen, joka oli muhinut mielessä jo vuosia. Ennen Seuranan perustamista hän oli työskennellyt liki parikymmentä vuotta johtotehtävissä Management Eventissä, joka järjestää tapahtumia yritysjohdolle.

Kulunut vuosi on todistanut, että moni omainen on valmis maksamaan vanhuksen laadukkaasta viriketoiminnasta ja asiointiavusta. Tarjolla on myös rupattelua puhelimessa.

Mirka Saarinen perusti palvelun, joka tarjoaa seuraa vanhuksille.
Mirka Saarinen perusti palvelun, joka tarjoaa seuraa vanhuksille.

Moni seniori on tilannut seuraa myös itselleen. Kahvilaan, teatteriin tai lenkille on mukavampi lähteä kannustavassa seurassa.

Palvelua voi tilata myös kertaluonteisesti esimerkiksi omaisten lomareissun ajaksi.

– Hyvän omantunnon ostamisessakaan ei ole mitään pahaa, huomauttaa Mirka.

Asiakkaat asuvat joko kotona tai palvelutalossa.  

Seuranan toiminta on Valviran ja kunkin kunnan virallisesti hyväksymää sosiaalipalvelua.

Palvelun tilaaja on oikeutettu kotitalousvähennykseen – 50 %.

Mitä seura maksaa?

Hinta määräytyy palvelupaketin  mukaan tai omien tarpeiden mukaan räätälöimällä.

  • 2 tuntia joka toinen viikko: 229 e/ kk (kotitalousvähennys 114 e)
  • 3 tuntia joka toinen viikko:  269 e/kk  (kotitalousvähennys 134 e)
  • 2 tuntia viikossa: 320 e/kk (kotitalousvähennys 160 e)
  • 2+2 tuntia viikossa & 2 puhelua (30 min): 769 e/kk (kotitalousvähennys 384 e)

Jokaisen käynnin jälkeen omaisille raportoidaan päivän kulusta ja seniorin tunnelmista.

Lisää tietoa Seurana-palvelusta löydät täältä.

Vertaile

  1. Markkinoilla on myös muita uusia, senioreille tukipalveluja tarjoavia yrityksiä, kuten Ida Kujanpään johtama Ilostu Oy, jonka toimialaan seurustelun ohella kuuluvat siivoukset ja puutarhatyöt.  
  2. Hämeenlinna seudulla apua askareisiin, ulkoiluun ja muuhun asiointiin tarjoaa Pirkko Ratisen luotsaama toiminimi Kummityttö.
  3. Pääkaupunkiseudulla toimiva Suomen Seniorihoiva tarjoaa seurapidon lisäksi myös sairaanhoidollisia  palveluja.