Tulevaisuus on sähköautojen – tai näin ainakaan puhutaan. Testasimme olisiko sähköautosta jo nyt jokapäiväiseksi kulkupeliksi.

Päältä päin e-Golf on kuin mikä tahansa viisiovinen perheauto.
Päältä päin e-Golf on kuin mikä tahansa viisiovinen perheauto.

Maanantai

Siinä se seisoo parkkiruudussa, sähköauto. Volkswagen e-Golf tosin näyttää äkkiseltään ihan tavalliselta Golfilta, siis mitä tavallisemmalta keskikokoiselta perheautolta.

Kuskin penkillä sentään tajuaa istuvansa hiukan erikoisemmassa autossa, sillä mittaristo on digitaalinen. Kierroslukumittarin on korvannut lataustehon ja -määrän näyttävä pyörä mittari, jonka alareunasta näkyy, kuinka pitkä matka autolla on ajettavissa ennen seuravaa latausta. Lukema on nyt aika mairitteleva: 280 kilometriä. Se on aika lähellä valmistajan lupaamaa 300 kilometrin toimintamatkaa.

Kierroslukumittarin on korvannut lataustilasta kertova mittari. Sen alla olevaa toimintamatkalukemaa oppii nopeasti vahtimaan tarkkaan.
Kierroslukumittarin on korvannut lataustilasta kertova mittari. Sen alla olevaa toimintamatkalukemaa oppii nopeasti vahtimaan tarkkaan.

Auton käynnistäminen on jännittävä kokemus. Mitään ei nimittäin kuulu. Kun automaattivaihteen tuuppaa D-asentoon, auto lähtee lipumaan äänettömästi eteenpäin. Pärisevien polttomoottoreiden jälkeen tunne on outo mutta miellyttävä.

Päivän aikana matkamittariin kertyy vajaat 20 kilometriä. Illalla auto ilmoittaa jäljellä olevaksi toimintamatkaksi 260 kilometriä.

Tiistai

Aamulla tulee vastaan ensimmäinen auton äänettömyydestä johtuva ongelma, kun naapuri ei huomaa autoa, vaan astelee tyynesti keskellä pihatietä. Töötätäkään ei oikein kehtaa, joten matka etenee kävelyvauhtia. 

15 kilometrin ruuhkaisella työmatkalla e-Golf näyttää parhaita puoliaan. Automaattivaihteet tekevät matelusta helppoa, mutta tarvittaessa auto ampaisee sähkömoottorin voimin rivakasti liikkeelle. Jalankulkijoita pitää tosin tarkkailla erityisen huolella, sillä moni heistä tuntuu kulkevan lepakkojen tapaan kuuloaistin ohjaamana.

Ajoasetuksilla voi vaikuttaa moottoritehoon ja eniten sähköä kuluttavien laitteiden toimintaan.
Ajoasetuksilla voi vaikuttaa moottoritehoon ja eniten sähköä kuluttavien laitteiden toimintaan.

Liikennevaloissa on aikaa näprätä auton asetuksia ison kosketusnäytön avulla. Kiinnostavinta on vaihdella ajotilaa normaalin, econ ja eco+:n välillä. Kaksi jälkimmäistä pienentää moottorin tehoa ja vähentää ilmastoinnin ja lämmityslaitteen höökiä. Koska tarkoitus oli ajaa mahdollisimman normaalisti, ekotiloijen käyttö jäi satunnaisiin kokeiluihin.

Illalla matkamittarissa on 50 kilometriä. Toimintamatkaa jäljellä 190 kilometriä.

Keskiviikko

Päivän ajot alkoivat taas työmatkalla. Tällä kertaa vaihdevipu oli B-asennossa, mikä lisää moottorijarrutuksen tehoa ja energian talteenottoa. Ajaminen vaati hiukan totuttelua, sillä moottorijarrutus on todella voimakasta. Muutaman kerran vauhti hiipui jo hyvissä ajoin ennen jonon päätä tai liikennevaloja, ja väli piti ajaa kiinni kiihdyttämällä auto uudelleen liikkeelle, mikä ei ole järin energiatehokasta.

Pienellä harjoittelulla moottorijarrutuksen tehoa oppii kyllä arvioimaan, mutta sekään ei poista sitä tosiasiaa, että äkäinen jarruttelu ei tunnu kovin hyvältä kuskista saati sitten matkustajista. Sen takia vaihdevipu tuli useimmiten tökättyä D-asentoon.

Takakontin tilavuus on 340 litraa. Takapenkin selkänojat kaatuvat kahdessa osassa.
Takakontin tilavuus on 340 litraa. Takapenkin selkänojat kaatuvat kahdessa osassa.

Illalla auto täyttyi urheilevista nuorista treenikamppeineen. Takapenkille sopii hyvin kolme hoikkaa jumpparia, mutta normaalikokoisille aikuisille tila käy pitemmällä matkalla ahtaaksi. Etupenkillä sen sijaan on tilaa reilusti. Penkin ja ratin säädöt ovat sen verran monipuoliset, että hyvinkin erimittaiset kuskit saavat ajoasennon itselleen sopivaksi. 

Matkamittarissa 120 kilometriä. Toimintamatkaa jäljellä 100 kilometriä.

Torstai

Sähköautoilusta on muutamassa päivässä hävinnyt kaikki eksotiikka. Esimerkiksi taajamanopeuksissa liki äänetön eteneminen tuntuu nopeasti aivan normaalilta. Tällaistahan ajamisen pitäisi olla aina! 

Tekisi mieli laittaa auto latautumaan.

Automaattivaihteiston ja tehokkaan moottorin yhdistelmä taas jaksaa ilahduttaa, vaikkei moottorin sähkötoimisuutta ajattelisi lainkaan. Moottoritielle kiihdyttäminen sujuu rivakasti. Moottoritiellä auto kulkee kuin Golfin pitääkin: tasaisesti ja mukavasti. Isotkin routatöyssyt ylittyvät ilman isompia heilahduksia tai turhia kolinoita.

Illalla toimintamatkaa on jäljellä vajaat 70 kilometriä. Tekisi mieli laittaa auto latautumaan, mutta jos nyt vielä huomiseen malttaisi.

Mittariin on kertynyt 160 kilometriä, ajomatkaa jäljellä 65 kilometriä.

Perjantai

Nyt pistetään Golf koetukselle! Aamulla töihin ja sieltä Ikeaan. 

Viileän yön jäljiltä tuulilasi on huurussa, mutta äkkiäkös sähköauto sen kuivattaa. Samaa tahtia huurun kanssa hupenee myös toimintamatka. Tämähän alkaa mennä jännäksi.

Vantaan Ikean parkkipaikan latauspisteistä vain yksi on varattu. Golf pitää pakittaa parkkiruutuun, sillä latauspiuha tökätään samaan paikkaan kuin bensa- ja dieselautoissa polttoainemittarin pistooli. 

Tehokkaita latauspisteitä löytyy jo monen kaupan parkkipaikalta. Valitettavan usein niiden eteen on pysäköinyt auto, joka ei ole latauksessa.
Tehokkaita latauspisteitä löytyy jo monen kaupan parkkipaikalta. Valitettavan usein niiden eteen on pysäköinyt auto, joka ei ole latauksessa.

Isoin haaste on valita kahdesta takakontista löytyvästä piuhasta oikea. Toinen niistä on tarkoitettu tavalliseen kotilataukseen, toinen tehokkaammille latureille. Muuten lataaminen on helppoa: johdon toinen pää kiinni latausasemaan ja toinen autoon. Kun ovet naksauttaa lukkoon, lukittuu myös latausjohto, joten satunnainen ohikulkija ei saa sitä napattua mukaansa.

Parin tuntia myöhemmin autoon on pakattu muutama Ikean pahvilaatikko. Auton lastaaminen on helppoa, sillä tavaratilaa on helppo laajentaa takapenkit kippaamalla. Perhekäytössä tilaa voisi olla enemmänkin. Monessa sähköautossa on säilytystilaa myös "konepellin" alla, sillä sähkömoottoritekniikka vie paljon vähemmän tilaa kuin perinteinen polttomoottori. Golfissa tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan ole hyödynnetty.

Tavallisesta töpselistä lataaminen vie paljon aikaa.

Auton mittari lupaa toimintamatkan kasvaneen reiluun sataan kilometriin. Kotimatkalle uskaltaa lähteä turvallisin mielin. 

Kotona auto pääsee vielä uudelleen lataukseen. Tällä kertaa latausvirtaa antaa tavallinen ulkopistorasia, mikä tekee lataamisesta hidasta puuhaa: tyhjän akun lataaminen täydeksi vie tällä keinoin parikymmentä tuntia.

Matkamittarissa 230 kilometriä, toimintamatka 100 kilometriä. Latausaika reilut 2 tuntia.

Lauantai

Aamu voisi alkaa paremminkin. Latauspistooli ei suostu irtoamaan autosta, ei sitten millään. Ei auta kuin ottaa ohjekirja käteen ja tutkia latausohjeet vielä kerran. Syy johdon temppuiluun selviää onneksi nopeaksi. Vika oli kuskissa, kuinkas muuten. Ensin avataan keskuslukitus, sitten otetaan johto irti. Toisin päin homma ei toimi.

Sähköauton ostajan kannattaa hankkia kotiin tehokkaampi latauspiste.
Sähköauton ostajan kannattaa hankkia kotiin tehokkaampi latauspiste.

Kun johto on irti, vilkaisu mittaristoon paljastaa kotilatauksen hitauden. Toimintamatkaa on tarjolla vasta parisataa kilometriä.

Päivän ohjelmaan kuuluu paljon turhaa ajoa. Golfia on ihan pakko päästä kokeilemaan moottoritiellä ja mutkaisemmalla maantiellä. Hupiajelua tekisi mieli perustella sähköauton päästöttömyydellä, vaikkei asia ihan niin olekaan. Keskimäärin sähköauton hiilidioksidipäästöt ovat 28 grammaa kilometriltä. Se on silti verrattaen vähän: vuonna 2017 myytyjen uusien autojen keskimääräinen päästö oli 118,8 gramaa kilometriltä.

Yhtä kaikki, hurvittelu vahvistaa sen, että e-Golf on kaikenlaisilla teillä tavattoman mukava auto.

Illalla auto on taas tökättävä lataukseen.

Matkamittarissa 330 kilometriä, toimintamatkaa 30 kilometriä.

Sunnuntai

Lepopäivä se on autoillakin. Golf saa olla koko päivän rauhassa latautumassa.

Miten meni?

Viikon arkiajot sujuivat sähköautolla vallan mainiosti. Valtaosa kilometreistä kertyi rauhallisessa kaupunkiajossa ja verraten lämpimällä kelillä. Pakkassäällä latausjohdon olisi saanut kaivaa esiin huomattavasti useammin. 

Hajamielisen kuskin pelastus on, että autolla ei voi lähteä ajamaan, jos latausjohto on kiinni.
Hajamielisen kuskin pelastus on, että autolla ei voi lähteä ajamaan, jos latausjohto on kiinni.

Testin perusteella e-Golfilla uskaltaa lähteä pitemmällekin reissulle – ainakin sään ollessa plussan puolella. Reilun 200 kilometrin ajomatka onnistuu ilman välilatauksia, jos malttaa pitää nopeuden kurissa. 120 kilometrin moottoritienopeus lisää kulutusta jo niin paljon, että toimintamatka jää noin 150 kilometriin.

Yli 200 kilometrin matkat pitää suunnitella pikalatausasemien sijainnin mukaan. Tunnin paussin aikana auto ehtii ladata akun suurin piirtein täyteen, jos latausasema puskee 40 kW:n tehoista latausta. 

Koeajon energiakustannuksia alensi Ikean ilmainen latausasema. Kotilataus vei sähköä karkeasti arvioiden 45 kilowattituntia. Sähkö- ja siirtomaksun kanssa lataamisen hinnaksi kertyi kuutisen euroa. Vertailun vuoksi: oman dieselauton polttoainekulut olisivat samalla ajomäärällä olleet noin 25 euroa.

Sähkö-Golfin hinta on reilut 40 000 euroa.
Sähkö-Golfin hinta on reilut 40 000 euroa.

 

Volkswagen e-Golf

  • 136 hevosvoiman sähkömoottori, 35,8 kWh akku, automaattivaihteet
  • Toimintamatka 300 km (valmistajan ilmoitus)
  • Vakiovarusteena mm.: ajonvakautusjärjestelmä, ennakoiva turvajärjestelmä ja jalankulkijoiden tunnistus, lämmitettävä tuulilasi, mukautuva vakionopeudensäädin
  • Tärkeimmät lisävarusteet: led-ajovalot, kaistavahti, peruutuskamera, digitaalinen mittaristo ja 12,3" värinäyttö
  • Autoveroton hinta 40 770 e + lisävarusteet 4045 e. Verollinen kokonaishinta 46 478 e
Sähköauton kohta hankkiva

Selviääkö sähköautolla? Testasimme viikon ajan

Mukava lukea asiallisesti kirjoitettua juttua sähköautoilusta, varsinkin kun asiat tuodaan helposti lähestyttävällä tavalla esille. Monissa julkaisuissa jutut ovat selkeästi tahallista pelottelua, useimmiten virheellisellä tiedolla varustettuna (kuin tarkoituksellisesti). Sellainen huomio muuten e-Golfista, että siinä ei ole automaattivaihteistoa, syystä että siinä ei ole vaihteistoa ollenkaan. Perinteisen näköinen vaihdevipu on vain suunnan valinta, eteen tai taakse. Mielleyhtymänä asia on...
Lue kommentti

"Olen uskomattoman onnekas", Helena Lylynharju sanoo selvittyään kaukomatkalla iskeneestä aivoverenvuodosta. Matkavakuutuksen ansiosta Helena selvisi katastrofista pikkurahalla.

Helena Lylyharju, 61, Luumäki:

"Päivitin minun ja mieheni Kari Martia­lan matkavakuutukset juuri ennen Havaijin-matkaamme. Lasku vakuutuksesta oli 60 euroa. Matkaan lähtiessämme en ollut vielä maksanut sitä, enkä ollut saanut vakuutuskorttia. Yhtiöstä neuvottiin soittamaan päivystävään numeroon, jos jotain tapahtuisi.

Olin juuri astumassa kuumasta ulkoilmasta ilmastoituun ravintolaan Honolulussa, kun armoton päänsärky iski.

En uskonut sen olevan vakavaa, vaikka autoon meno tai siitä nouseminen ja muutkin äkilliset liikkeet tuntuivat hajottavan pääni. Vasta kaksi päivää kärsittyäni päätin mennä lääkäriin, jotta saisin vahvempaa särkylääkettä.

Kari soitti vakuutusyhtiön antamaan numeroon. Sieltä neuvottiin suomeksi, mihin sairaalaan mennä, ja sanottiin avainsana: maksusitoumus. Ilman sitä meidät olisi ehkä käännytetty pois, sillä virkailijan ensimmäinen kysymys oli: Onko teillä asianajajaa?

Puudutus ja reikä kalloon

Olin onnellinen, että minua ei lähetetty resepti kourassa hotelliin lepäämään, vaan pääni kuvattiin. Sieltä löytyi lukinkalvon alainen verenvuoto. Päätäni tutkittiin myös sepelvaltimoiden kautta ja aivojen painetta laskettiin poistamalla nestettä selkäytimen läpi.

Seuraavina päivinä sain vahvoja kipulääkkeitä, jopa morfiinia. Kun nekin auttoivat vain hetken, lääkärit porasivat kallooni reiän paineen vähentämiseksi. Vasta viipalekuvauksissa ilmeni, mistä on kyse: aivoissani oli sormenpään kokoinen hyytymä.

Minun piti allekirjoittaa suostumus joka toimenpiteestä erikseen. Hoitohenkilökunta ja vakuutusyhtiön käyttämän palveluyhtiön lääkärit keskustelivat keskenään hoidostani ja siirtämisestäni Suomeen.

Tiesitkö tätä: Valtio ei kuljeta vakavasti sairastunutta kotiin, vaikka 34 % suomalaisista luulee niin.*

Myös Kari piti yhteyttä palveluyh­tiön suomalaisiin lääkäreihin. He ava­sivat hänelle englanninkielisiä lääketieteellisiä termejä.

Joka kerta, kun Kari tuli katsomaan minua, hoitaja tai lääkäri kertoi hänelle kuulumiseni ja vastasi hänen kysymyksiinsä. Se oli Karille tärkeää, sillä häntä pelotti, etten selviäisi hengissä tai saattaisin vammautua.

Itse en kivultani kyennyt edes pelkäämään. Jos särkyä pitäisi kuvata asteikolla yhdestä kymmeneen, se oli sata. En jaksanut miettiä, pääsenkö ikinä sairaalasta tai kuolenko, saati harmitella hukkaan menevää lomaa.

Vastoinkäymisiä elämässäni on toki ollut, mutta aiemmin en uskonut, että minulle voisi tapahtua mitään näin kamalaa. Nyt tiedän, että voi.

Paluu ambulanssikoneella

Parin viikon sairastamisen jälkeen minut lennätettiin pienellä ambulanssikoneella Yhdysvaltoihin Chicagoon. Siellä minua oli vastassa suomalainen lääkäri. Hän lensi kanssamme reittikoneella Suomeen, jossa minut kuljetettiin ambulanssilla Lappeenrannan keskussairaalaan.

Hoito havaijilaisessa sairaalassa maksoi 70 000 dollaria ja kotimatkani noin 100 000 dollaria. Parissa viikossa minuun käytettiin noin 150 000 euroa eli hyvinkin luumäkeläisen omakotitalon hinta. Vakuutusyhtiö kustansi kaiken.

Matkavakuutuksen ansiosta minulla oli esittää yksityissairaalalle maksaja, joten sain hyvää hoitoa. Ilman sitä ­vakava sairauteni olisi ollut paitsi ­ter­vey­dellinen, myös taloudellinen ­katastrofi.

Olen uskomattoman onnekas, että selviydyin, vaikka vitkuttelin hoitoon menossa. Neljännes aivoverenvuotopotilaista kuolee ennen hoitoon pääsyään ja vajaa puolet kuolee vuotoa seuraavan vuoden aikana.

Sairaus iski toukokuun lopussa 2016. Elokuussa työpaikkalääkärini arvioi, että voin jatkaa työssäni rahtilaivan keittiömestarina. Hän huomautti, että voin olla onnellinen jokaisena aamuna, kun herään. Niin olenkin!"

*Lähde: Finanssialan keskusliitto, vakuutustutkimus

Artikkeli on julkaistu ET-lehdessä 6/2018.

Mikä matka­vakuutus on?

Matkavakuutuksen kaksi keskeistä osaa ovat matkustaja- ja matkatavaravakuutus. Matkustajavakuutus on henkilöturva ja se voi olla jatkuva tai matkakohtainen.

Monet jatkuvat vakuutukset ovat voimassa jo yli 50 kilometrin päässä kotoa. Jos reissaa usein tai pitkään tai käy ulkomailla useammin kuin kerran vuodessa, jatkuva vakuutus on yleensä järkevä. Nimestään huolimatta se on yleensä voimassa enintään kolmen kuukauden matkalla. Tätä pidempien matkojen turvasta kannattaa sopia yhtiön kanssa erikseen.

Yhdelle matkalle otetun vakuutuksen hintaan vaikuttaa matkan kohde ja kesto.

Matkatavaravakuutus puolestaan turvaa tavarat ja sen hinta määräytyy korvaussumman perusteella.

Satokausi on tilaisuus paitsi oman pakastimen täyttämiseen, myös tienaamiseen. Sieniä ja marjoja keräämällä voi päästä tuhansien eurojen verottomiin tuloihin.

1. Kuinka paljon marjojen poimimisella voi tienata?

Kovimmat kerääjät voivat ansaita marjasesongin aikana parissa kuukaudessa kymppitonnin puhtaana käteen. Keskiverto palkansaaja joutuu työskentelemään yli kolme kuukautta saadakseen kasaan saman summan. Tällaisiin tienesteihin pääseminen vaatii, että metsässä ahkeroi joka päivä.

Napakka poimija kerää kaudessa kolmisentuhatta kiloa marjoja, mutta todelliset huiput saattavat yltää jopa 8000 kilon saaliiseen.

Kaikkiaan marjoja poimitaan Suomessa noin 50 miljoonaa kiloa, joista reilusti yli puolet päätyy kerääjien omiin pakastimiin ja noin 20 miljoonaa kiloa ravintolohin tai marja-alan yrityksille.

Marjayritykset maksavat mustikasta poimijalle yleensä pari euroa kilolta ja puolukasta vähän vähemmän, mutta hillasta jo melkein kympin. Hintaan vaikuttaa paitsi kotimaisen sadon määrä myös marjatilanne Baltiassa ja muualla Itä-Euroopassa.

Itse kerätystä marjakilosta saa reilusti paremman hinnan, jos sen myy suoraan kuluttajille. Oman myyntipisteen voi perustaa vaikka torille tai maantien levähdyspaikalle, kunhan pyytää luvan alueen omistajalta tai ylläpitäjältä. Myyntityöhön käytetty aika on kuitenkin pois keräämisestä.

Huononakin satovuonna metsissä kypsyy marjoja 100 kiloa jokaista suomalaista kohti. (Lähde: arktisetaromit.fi)

2. Kannattaako sienestäminen?

Suomen metsistä eivät sienet keräämällä lopu: syötäviä sieniä kasvaa vuosittain noin miljardi kiloa.

Taloudellisesti merkittävimmät sienilajit ovat korvasieni, kantarelli, rouskut ja varsinkin herkkutatti. Sitä on viety Suomesta ulkomaille ainakin sadan vuoden ajan, aluksi tsaarin ajan Pietariin ja nykyään etenkin Saksaan ja Italiaan.

Herkkutateista maksettava hinta vaihtelee sadon suuruuden ja sienten laadun mukaan, mutta se on noin kolme euroa kilolta. Isokokoisia tatteja pystyy päivässä keräämään kymmeniä kiloja, huippusienestäjät pääsevät yli sataan kiloon. Päiväansio nousee silloin helposti 200 euroon.

Kantarellista ja mustatorvisienestä kerääjä saa tuplaten parempaa kilohintaa kuin herkkutatista, mutta pienten sienien päiväsaaliit jäävät ahkerallakin poimijalla paljon pienemmiksi kuin suurten tattien.

Oma lukunsa on tuoksuvalmuska, japanilaisittain matsutake. Tuoksuvalmuska on oikukas sieni, eikä siitä välttämättä saada satoa joka vuosi. Japanilaiset voivat maksaa matsutakesta satoja euroja kilolta, mutta kerääjän kukkaroon siitä ei ropise juuri herkkutattia enempää.

3. Minne kerätyn saaliin voi myydä?

Marjojen ja sienten myyntiin ja jalostamiseen erikoistuneita yrityksiä on lukuisia ympäri maata. Suurimmilla yrityksillä on ostopisteitä eri puolella Suomea.

Marjojen, sienten ja muiden luonnonantimien talteenottoa edistää Arktiset Aromit -yhdistys, jonka nettisivuille on listattu maakunnittain yrityksiä, jotka ostavat satokauden tuotteita suoraan kerääjiltä. Etenkin sieniä voi tarjota myös suoraan ravintoloille.

Suomen maapinta-alasta noin 90 prosenttia kuuluu jokamiehenoikeuksien piiriin.

4. Tarvitaanko marjastamiseen maanomistajan lupa?

Jokamiehenoikeus antaa kaikille oikeuden kulkea luonnossa ilman maanomistajan lupaa. Samalla voi kerätä luonnonvaraisia marjoja, sieniä ja kasveja. Kenenkään pihaan ei silti saa mennä marjastamaan tai sienestämään.

Luonnonantimien kerääminen onnistuu lähes kaikkialla, sillä Suomen maapinta-alasta noin 90 prosenttia kuuluu jokamiehenoikeuksien piiriin. Oikeudet koskevat myös ulkomaalaisia.

5. Mitä sanoo verottaja?

Yksityishenkilöt saavat saavat kerätä ja myydä luonnonvaraisia marjoja, sieniä ja kasveja verotta niin paljon kuin satokaudessa ehtivät. Verovapaus koskee kuitenkin vain satunnaista myyntiä yksityishenkilöille tai ravintoloille ja yrityksille. Jos keräämisestä maksetaan palkkaa, siitä on maksettava normaalisti veroa, samoin viljeltyjen kasvien myynnistä.

Veroton myynti on sallittu vain jalostamattomille luonnonantimille: esimerkiksi marjoja ei saa survoa, sokeroida tai pakastaa eikä sieniä ryöpätä. Myytävien tuotteiden puhdistaminen on kuitenkin sallittua.

Lähteet: Arktiset Aromit ry, Verohallinto, Luonnonvarakeskus.

Näihin jokamiehenoikeus ei päde

Suomen metsissä kasvaa aarteita, joiden keräämistä jokamiehenoikeus ei salli.

  1. Luontaistuotepiireissä hittituotteeksi noussutta pakurikääpää ei saa omin luvata kerätä. Jos lupa heltiää, voi pakurikäävällä tienata mukavasti. Käsittelemättömistä käävän paloista voidaan maksaa 50 euroa kilolta.
  2. Heleän vihreät kuusenkerkät ovat nyt kovin trendikkäitä, mutta niiden poimimiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa. Kuusenkerkät sisältävät paljon hivenaineita, A- ja C-vitamiineja sekä runsaasti antioksidantteja. Kerkät sopivat salaattiin, muhennoksiin ja keittoihin tai niistä voi keittää siirappia. 
  3. Koivun mahlan terveysvaikutuksiin uskotaan aina Japania myöten. Mahlan juoksuttamiseen ei saa toisen koivikossa omin luvin ryhtyä. Hyvälaatuisesta mahlasta voi saada muutaman euron litralta. Tienestit voivat silti olla mukavat, sillä yhdestä puusta saa mahlaa 50–300 litraa.
  4. Aikanaan hätäravintona syöty pettu on kokenut uuden tulemisen. Männyn jälsi- ja nivakerroksesta saatavassa petussa on paljon ravintokuitua ja hivenaineita, mikä vetoaa ihmisiin näinä terveystietoisina aikoina.