Volvo on ollut turvallisuustekniikan edelläkävijä. Uusi XC90 vakuuttaa tekniikallaan, mutta siitä on maksettava pitkä penni.

Lumisade on yllättänyt Etelä-Suomen. Sakean pyryn takia liikenne matelee, eikä moottoritielläkään vauhti nouse yli kuudenkympin. Keli harmittaisi – ehkä jännittäisikin – mutta nyt keskityn nauttimaan hifilaitteiston mainiosta äänentoistosta. Uusi Volvo XC90 on juuri nyt parhaimmillaan.

Turvallisuus

Volvo on jo vuosikymmenien ajan erikoistunut autojen turvallisuustekniikkaan. Se onkin erinomainen kilpailuvaltti, kukapa ei haluaisi ajaa turvallisella autolla. Tutkimukset osoittavat, että Volvon panostus on kannattanut: Törmäystestien perusteella yli 10 vuotta vanha Volvo päihittää monet uudet autot.

Lasikatto on lisävaruste. Se lisää tilan tuntua entisestään.
Lasikatto on lisävaruste. Se lisää tilan tuntua entisestään.

XC90 on ruotsalaisen turvallisuusajattelun kirkkain helmi. Se on saanut törmäystestistä täydet pisteet, mutta sen lisäksi auto on ladattu täyteen tekniikkaa, jonka tehtävänä on estää törmäys. Auto on tehty jalankulkijoillekin mahdollisimman turvalliseksi. XC90 on kuin neljällä pyörällä liikkuva huomioliivi, jolla on kypärä päässä.

Palataan moottoritielle. 

Olen säätänyt vakionopeudensäätimen suurimpaan sallittuun nopeuteen. Jono edessä etenee paljon verkkaisemmin, mutta auto osaa automaattisesti pitää reilun turvavälin edellä ajavaan, myös kiivaissa jarrutuksissa. Mukautuva vakionopeudensäädin on lisävaruste, mutta sen hankkimista uskaltaa suositella. 

Vaikka turvallisuustekniikan varaan ei saisi liikaa luottaa, niin valitettavan helposti käy. Keskittymisen herpaantuessa alkavat ajatukset harhailla, samoin auto. Silloin kaistavahti puuttuu lempeästi peliin ja ohjaa varovaisesti auton takaisin omalle kaistalle. Tieto kaistavahdin valppaudesta lisää osaltaan turvallisuuden tunnetta.

Tavaratilaan mahtuu esimerkiksi keskikokoinen koirahäkki, vaikka kolmas penkkirivi on käytössä.
Tavaratilaan mahtuu esimerkiksi keskikokoinen koirahäkki, vaikka kolmas penkkirivi on käytössä.

Tilat

XC90 on iso auto, suorastaan häpeilemättömän iso. Ei mikään ujon ihmisen valinta.

Koeajetussa autossa oli seitsemän istuinpaikkaa. Viimeisen penkkirivin istuimet taittuvat helposti tavaratilan pohjalle. Istuimet ylhäälläkin autossa on vielä kohtuullisesti tavaratilaa. Lisäksi penkit voi nostaa ja laskea yksitellen, joten kuuden hengen porukalla on tilaa matkatavoille jo aika paljon. 

Keskiriville mahtuu kolme aikuista hyvin, kaksi loisteliaasti. Ylellistä tunnelmaa voi lisätä valitsemalla lisävarustelistalta reunapaikoille istuinlämmityksen ja ilmastoinnin. 

Takapenkkejä voi liikuttaa pituussuunnassa, kutakin erikseen.
Takapenkkejä voi liikuttaa pituussuunnassa, kutakin erikseen.

Etupenkkiläisten tilat ovat useimmissa autoissa hyvät. XC90:ssä ne hipovat täydellistä. Penkki säätyy sähköllä useampaan suuntaan kuin hammaslääkärin tuoli. Olo vain on paljon mukavampi. Selkänoja tosin tuntui aluksi liian kovalta, mutta pitkä ajomatka osoitti, että penkissä kestää pitkäkin matkan ilman selkävaivoja, 

Lyhytjalkaiselle autoon nousu ja sieltä poistuminen voi käydä urheilusta. Sen verran korkealla autossa istutaan.

Ohjaamon yleisilme on äveriäs mutta pröystäilemätön. Tunnelma on kuin tukholmalaisella yksityisklubilla, jonne vanhan rahan edustajat pakenevat arjen huolia.

Tekniikka

XC90:n turvallisuutta on helppo hehkuttaa, mutta kehuja ansaitsee muukin tekniikka. Koeajoautossa oli kaksilitrainen dieselmoottori, väkivahva mutta taloudellinen. Yli 2000 kiloa painava auto kiihtyy sadan kilometrin nopeuteen noin kahdeksassa sekunnissa. Vielä tärkeämpää on, että myös ohituskiihtyvyys on ripeää. Siitä kuuluu osakiitos kahdeksanvaihteiselle automaattivaihteistolle, joka reagoi nopeasti kiihdytyksissä ja osaa pitää moottorin kierrokset matalalla tasaisessa ajossa.

Auton keskikulutukseksi luvataan alle kuusi litraa sadalla kilometrillä. Lukuun voisi päästä, jos ajaisi vain tasaista maantietä, mielellään myötätuulessa. Todellinen kulutus sekalaisessa ajossa oli hiukan alle yhdeksän litraa. Sekään ei ole paljon isolle autolle, mutta roimasti yli ilmoitetun.

Kuski saa säädettyä esimerkiksi reisitukea ja istuimen pituutta.
Kuski saa säädettyä esimerkiksi reisitukea ja istuimen pituutta.

Vaan on autossa menty metsäänkin. Likipitäen kaikkia auton toimintoja ohjataan ison kosketusnäytön kautta. Esimerkiksi istuinlämmittimille tai ilmastoinnille ei ole omia painikkeitaan. Näytön käyttö on kyllä kätevää parkissa, mutta liikenteessä ei. Tunnustan kironneeni, kun kolmannen kerran tökkäsin penkinlämmiten sijaan päälle penkinviilennyksen (kyllä, Volvossa on sellainen!). Aamuvilakka nahkapenkki ei muutu mukavammaksi, jos se puhkuu kylmää ilmaan suoraan takalistoon. 

Kosketusnäyttöä voi käyttää hanskat kädessä. Liikenteessä näyttöä on välillä hankala painella.
Kosketusnäyttöä voi käyttää hanskat kädessä. Liikenteessä näyttöä on välillä hankala painella.

Talous

Raha. Sitä XC90:n ostaja tarvitsee. Koeajetun auton lähtöhinta on 88 721 euroa. Kun lisävarustelistaa oli ruksittu 23 000 euron edestä, saadaan hintalappuun loppusummaksi hiukan yli 112 000 euroa. 

Onko auto sitten kaiken tuon rahan väärti? 

Kysymystä pitää lähestyä oikeaan kahta kautta. Ensinnäkin XC90 on niin kallis auto, että sen ostajalla on oltava paljon rahaa. Tätä autoa varten ei oteta pikavippiä. Ja kun rahaa on, sitä voi käyttää vaikka mukavaan ja tehokkaaseen katumaasturiin.

Yli 100 000 euron auton pitäisi sykähdyttää.

Toisaalta sadan tuhannen euron autot ovat kaikki erinomaisia, ja silloin niiltä odottaa jotain erikoista. Auton pitää sykähdyttää, herättää pientä värinää. Siihen XC90 ei pystynyt.

XC90 sopii totisempaankin käyttöön: maavara on 27 senttiä ja vetokyky 2700 kiloa.
XC90 sopii totisempaankin käyttöön: maavara on 27 senttiä ja vetokyky 2700 kiloa.

Tieto

Volvo XC90 D5 AWD Inscription

Lukujen valossa

Mitat (mm): pituus 4950, leveys 2008, korkeus 1776, akseliväli 2984, raideleveys edessä 1668, takana 1671, maavara 238, kääntöympyrä 11,8 m.
Painot (kg): omamassa 2130, kantavuus 620, perävaunu jarruin 2700.
Tavaratila (l): 671, laajennettuna 1868.
Moottori: iskutilavuus 1969cm³, teho 165kW (225hv)/4250r/min, vääntö 470Nm/1750-2500r/min.
Kiihtyvyys: 0–100 km/h 7,8 sekuntia, huippunopeus 220 km/h.
Kulutus: 5,8 l/100 km, diesel.
Hiilidioksidipäästöt: 152 g/km.
Hinta: 88 721 euroa (lisävarustein 112 292 e).

Arvio

XC90 on korskeankomea auto, jota helppo ajaa niin kaupungissa kuin maantiellä. Automaattivaihteisto, tehokas moottori ja kehittynyt neliveto tekniikka mahdollistivat etenemisen hankalissakin keleissä. Autossa on hyvin tilaa jopa 7 matkustajalle. 

Plussat

Vakaa ja helppo ajettava
Hyvät tilat
Turvavarusteet

Miinukset

Kosketusnäyttö
Lisävarusteiden hinta

Eläkeläisillä on monia pieniä iloja, joista he työelämässä ollessa vain unelmoivat. Voi valvoa myöhään, käydä päivällä elokuvissa tai pitää yöpaitapäivän, jolloin ei edes poistu kotoa. 

Ne pienimmät ilot ovat usein suurimmat.

Kysyimme eläkeläisiltä, mikä heidän elämässään on nyt parasta. Mikä näistä ilahduttaa tai ilahduttaisi sinua eniten?

  1. Saan nukkua niin myöhään kuin huvittaa ja lukea aamulla lehteä vaikka puoleenpäivään.
  2. Voin katsella yömyöhään Netflixistä elokuvia, jos siltä tuntuu. Aamulla ei tarvitse olla pirteänä työvalmiudessa! 
  3. Liikunnalle on enemmän aikaa kuin työelämässä. Päivällä on jumpissa ja uimahallissa väljää ja mukavaa.
  4. Voin nauttia kulttuuriannoksen jo päivällä. Monissa teattereissa ja elokuvateattereissa on päivänäytöksissä eläkeläishintoja.
  5. Kokeilen uusia lounaspaikkoja. Monista ravintoloista saa päivällä eläkeläisalennuksia.
  6. Elän ex tempore -elämää. Päätän vasta aamulla, mitä teen. Ostan vaikka halvan bussilipun lähikaupunkiin ja käyn siellä retkellä.
  7. Tunnen itseni tärkeäksi. Voin hoitaa sairastunutta lastenlasta tai vaikka naapurin lasta. Auttaminen tuo hyvää mieltä kaikille.

Plussaelämää lastenlasten kanssa

Helsinkiläinen Aira Väisänen, 66, kertoo alkukriisin jälkeen nauttineensa eläkkeelläolosta.

– Olen uutisnälkäinen, uppoudun aamuisin Helsingin Sanomiin ja seuraan monia nettisivuja. Käyn pari kertaa viikossa liikunnassa, saman verran muissa ryhmäharrastuksissa. Yllättäen olen muuttumassa kulttuurimummoksi, koska saan liput elokuviin ja teattereihin päivä- tai eläkeläishinnoin. Tuntuu ylelliseltä istua elokuvissa kello 12. Opiskeluaikaisen ystävättären kanssa kokeilemme kerran kuussa uutta ruokapaikkaa. Lounasaikaan monissa ravintoloissa saa eläkeläisalennuksen. 

Aira toteaa myös olevansa onnekas, kun voi ja saa olla mukana 7- ja 4-vuotiaiden tyttärenpoikien arjessa. Hän oli itse aikoinaan kahden tytön kiireinen yksinhuoltaja, ja muistaa, että säätämistä riitti.

– Tunnen, että minua tarvitaan. Voin olla pojille yhtenä lisävoimavarana toisten isovanhempien lisäksi. Pääsen taas leikkimään piilosta ja tutustumaan poikaenergiaan!

Vuorotyötä tekevien vanhempien päivät vaihtelevat ja venyvät. Airalle napsahtaa yleensä pari iltapäivää viikossa, joskus lauantai tai sunnuntai tai muutama sairaspäivä.

– Nämä eivät rasita minua yhtään. Läheisyys tuo iloa puolin ja toisin.

Aira on huomannut, että eläkkeelläkin pitää olla sovittuja aikatauluja, tapaamisia ja tapahtumia. Muuten viikoista tulee pelkkää löysää puuroa. Elämänlaatu on paljolti oman uteliaisuuden ja aktiivisuuden varassa.

– Varsinkin yksinasuvan on opeteltava sitkeästi itsensä johtajaksi, koska työpaikan pomo tai kukaan muukaan ei enää kerro, mitä tänään tai huomenna pitäisi tehdä. Ja silti parasta on arjen väljyys, mahdollisuus tarttua yllätyksiin, katsella rauhassa pihlajassa herkuttelevia tilhiä tai lukea kirjaa vielä silloinkin, kun työikäiset menevät nukkumaan.

Kuntoilua ja kirjoittamista

Järvenpääläinen Raili Ojala-Signell, 67, löysi kuntoilun vasta eläkkeellä, vaikka pyöräily ja kävely ovat aina olleet osa arkea.

– Menin kolmen kuukauden ohjattuun ryhmään, jossa opetettiin kädestä pitäen eri liikuntavaihtoehtoja. Liikkumisesta tuli osa arkeani. Nykyisin käyn ainakin kolmesti viikossa jumpissa tai kuntosalilla. Senioreiden ohjattu kuntosalitreeni on tuonut elämääni uusia ystäviä. Myös talviuinti on tärkeää. Loka-huhtikuussa käyn jumpan jälkeen avannossa, Raili kertoo.

Kirjoittajaryhmät ovat täynnä eläkeläisiä, joilla vihdoin on aikaa tutkia muistiinpanoja ja vanhoja valokuvia. Raili kirjoitti omakustanteena elämänkertansa vuonna 2014 ja ystävänsä Aunen elämänkerran vuonna 2016. Raili on kuurojen vanhempien kuuleva lapsi, ja työtäkin hän teki kuulovammaisten parissa.

– Olen skannannut sukulaisten ja tuttavien valokuva-albumeita lapsuuteni ja nuoruuteni Säynätsalon kuurojen yhteisöstä, retkistä, juhlista sekä vierailuista. Kuvia on noin 1500, ja aion tehdä niistä Ifolorin ohjelmalla valokuvakirjan. 

Raililla on etäavomies. Molemmat elävät omissa kodeissaan 40 kilometrin päässä toisistaan.

– Se on meille paras ratkaisu. Arkipäivät rauhoitamme omille jutuillemme. Viikonloput ovat yhteistä aikaa, jolloin harrastamme kulttuuria, ystävien tapaamista, mökkeilyä ja puutarhanhoitoa.

Uusi, hyvä elämänvaihe

Mikkeliläinen Heikki Kupiainen, 63, on ollut osatyökyvyttömyyseläkkeellä elokuusta 2015  lähtien.

– Sain osa-aikaeläkepäätöksen 60-vuotiaana. Se ei tullut yhtään liian aikaisin, Heikki toteaa, ja kertoo kokemusten kahdesta kevennetystä työvuodesta olleen pelkästään myönteisiä.

Työ, lepo ja palautuminen olivat oikeassa suhteessa. Työ ei vienyt kaikkea energiaa ja toimintatarmoa.

Heikki Kupiainen.
Heikki Kupiainen.

– Työskentelen lukion historian ja yhteiskunnallisten aineiden lehtorina ja jaksan nyt nauttia aiempaa paremmin työstäni. Työntekoon on palannut iloisuus, rentous ja letkeys - jopa tilannekomiikkakin saattaa toimia.

Ja mikä parasta: vapaa-ajalla Heikki jaksaa puuhastella ja harrastaa. Puuhaa riittää kotitarpeiksi omakotitalossa ja loma-asunnolla. 

– Kuntoilu raikkaassa ulkoilmassa on hyvä vastakohta siisteille sisätöille. Virtaa liikenee niin vanhoille kuin uusillekin harrastuksille. Päivänokoset ovat uusi ylellisyys – samoin kiireettömät aamut. Tästä mieluisasta elämänvaiheesta on hyvä siirtyä aikanaan täyseläkeläiseksi melko hyväkuntoisena, vireänä ja tyytyväisenä.

Joulutähti ja amaryllis pitävät pintansa, mutta viime vuosien aikana suosioon on noussut myös menneiltä vuosikymmeniltä tuttu joulukukka. 

Joulutähti on monille suomalaisille joulukukkien kruunaamaton kuningas, mutta tiesitkö, että muualla Euroopassa se ei kuulu jouluun lainkaan? 

– Keski-Euroopassa joulutähden nimi on tähtilatva ja se on suosittu äitienpäiväkukka, kertoo Kukkakauppa Bieder Ruoholahden floristi Tapio Komminaho.

Joulukukat voi hankkia jo hyvissä ajoin. Esimerkiksi joulutähti kestää hyvällä hoidolla ainakin kuukauden verran. Se viihtyy vedottomassa, valoisassa paikassa ja pitää tasaisesta kosteudesta. Mullan pinta saa kuivahtaa kasteluiden välissä, niin joulutähti ei varista alimpia lehtiään ja pysyy kauniina aattoon asti.

Joulutähti on edelleen erittäin suosittu joulukukka, mutta ei enää se ostetuin.

– Viime vuonna meillä myytiin eniten kotimaista amaryllista, Komminaho paljastaa.

Amaryllis on sipulikukka ja siten vaatimaton hoidon suhteen. Se ei tarvitse kuin tilkan vettä siinä vaiheessa, kun kukka alkaa avautua.

– Osa ei anna vettä silloinkaan, mutta itse annan hivenen, jotta kukka avautuu kauniisti eikä siihen jää ryppyjä avausvaiheessa, Komminaho vinkkaa.

Toinen suosittu joulun sipulikukka on hyasintti. Sekin on muualla Euroopassa kevään eikä joulun kukka: hyasintin keltaista versiota myydään esimerkiksi Tanskassa ja Hollannissa eniten pääsiäisen aikaan. 

– Hyasintti on klassikko, mutta tänä päivänä osa ihmisistä on aika tuoksuherkkiä, joten voimakkaan tuoksunsa vuoksi hyasinttia ei osteta enää niin paljon kuin ennen. 

Amaryllis ja hyasintti ovat Komminahon mukaan ehdottomasti helppohoitoisimmat joulukukat: niille riittää pari tilkkaa vettä koko niiden elinkaaren aikana.

– Joulutähti pitää yhä pintansa, sanoo Bieder Ruoholahti -kukkaliikkeen Tapio Komminaho.
– Joulutähti pitää yhä pintansa, sanoo Bieder Ruoholahti -kukkaliikkeen Tapio Komminaho.

Uudet tuulet

Vai kaipaisitko kotiin jotain raikkaampaa vaihtoehtoa joulukukalle? Jos joulutähti ja amaryllis tuntuvat tylsiltä valinnoilta, vaihtoehtoja on. Tällä hetkellä suurta suosiota nauttii vuosikymmenten takaa tuttu kaunotar.

– Jouluruusu teki paluun noin kymmenen vuotta sitten ja sitä esitellään nyt joka sisustuslehdessä tyylikkäänä, kauniina joulukukkavaihtoehtona.  Sitä oli paljon jo 1900-luvun alussa ja siitä aina 50-luvulle asti. Sen jälkeen meillä Suomessa alkoi olla lämpimämpää, ja joulutähdet ja kumppanit nousivat suosioon, koska ne tarkenivat jouluruusua paremmin, Komminaho kertoo. 

Toinen kaunis, ei-perinteinen joulukukka on valkoinen orkidea.

– Ne voidaan koristella kukkaliikkeessä vaikka kävyillä tai ruseteilla. 

Jouluruusua saapuu ostamaan myös huhtikuussa eläkkeelle jäänyt Aune-Marja Sinisalo, 63. 

– Pistäydyin hiljattain pikkusiskoni Seijan luona ja hänellä oli jouluruusu. Ihastelin sitä ja Seija sanoi, että muistaa jouluruususta aina Aura-Leenan, isosiskomme, joka kuoli tammikuussa. Aura-Leena osti usein meille siskoksille jouluruusut. Nyt saamme ostaa ne itse, Sinisalo kertoo. 

Komminaho neuvoo Sinisalolle, miten jouluruusun saa kukoistamaan.

– Laitoin näille liikkeen ruusuille aamulla lisää ja juuri katsoin, että kannattaa kohta lisätä. Nämä juovat paljon. 

Aune-Marja Sinisalo käy usein samassa kukkaliikkeessä. Joulukukat hän ostaa joka vuosi hyvissä ajoin ja saa niitä myös ystäviltään. 

– Suosikini on nyt tämä jouluruusu, mutta amaryllis on myös aivan ihana. Pidän punaisista ja valkoisista joulukukista. Ostan ne jo aikaisin ja toivon, että ne kuolevat pian joulun jälkeen – sitten jo riittää, hän nauraa. 

Lue kattava opas: Näin hoidat kaikkia joulukukkia oikein