Seat Leon X-Perience on valepukuinen katumaasturi.

Katumaastureita on arvosteltu – osin aiheetta – epäekologisiksi polttoainesyöpöiksi, jotka eivät mahdu edes parkkiruutuihin. Nelivetoinen ja maavaraltaan korotettu Seat Leon tarjoaa katumaasturin hyvät puolet farmariauton kuorissa.

Tilat

Seat Leon -farmari on sutjakka auto. X-Perience-versio on muuten samanlainen, mutta lokasuojissa on muhkeat muoviset pullistukset. Toisten mielestä ne tuovat autoon sopivasti maasturimaista ulkonäköä, mutta tuo on makuasia.

Edessä on mainiot tilat. Ratti ja penkki säätyvät reilusti joka suuntaan, joten ajoasennon saa mieleisekseen. Penkki on kovan sorttinen, eikä välttämättä kaikkia miellytä. Nahkaverhoiltu ohjauspyörä taas on erinomaisen hyvin muotoiltu.

Kojelauta on selkeä. Suurinta osaa eri toiminnoista ohjataan ison kosketusnäytön kautta. Ilmastoinnille on omat nappulansa kuten pitääkin. 

Takapenkin istuinosa on niin tasaiseksi muotoiltu, että keskipaikallakin voi matkustaa. Jalkatilaa on etenekin reunapaikoilla yllättävän paljon. 190-senttisen kuljettajan taakse mahtuu hyvin samanmittainen matkustaja. Ensimmäisenä takapenkillä loppuu hartiatila, jos sinne sovittautuu kolme isoa aikuista.

Tavaratila on laakea, mutta näkösuojan alle jäävä tila ei ole kovin korkea. Jos näkösuojan poistaa, tila kasvaa korkeutta, mutta viisto takaluukku kaventaa tilaa yläreunasta. Menevästä ulkonäöstä maksetaan siis hiukan pienempänä kuljetustilana. Tavaratilaa saa laajennettua takapenkin selkänojan kippaamalla. Näin syntyvä n tilan pohja on tasainen.

Koska koeajetussa autossa ei ollut varapyörää, oli tavaratilan pohjan alla todella iso ylimääräinen säilytystila, jonne sopii iso määrä pienempiä nyssäköitä.

Takapuskuri on melko pitkä. Housunlahkeet kuraantuvat helposti, kun takakontista kurottelee tavaroita.

Turvallisuus

Nykyaikainen nelivetojärjestelmä lisää turvallisuutta huonoissa olosuhteissa - etenkin, kun siihen on yhdistetty ajonvakautusjärjestelmä kuten Leonissa on tehty. Auto ohjaaminen on vakaata ja johdonmukaista, vaikka taivaalta sataisi räntää ja kiukkuisia kissoja. Mikään tekniikka ei silti pelasta, jos ajonopeus on liian suuri keliin tien kuntoon nähden.

Hädän hetkellä matkustajia suojaa kaikkiaan seitsemän turvatyynyä. Kaikilla istumapaikoilla on kolmipisteturvavyöt. Lisäksi takapenkin reunapaikoilla on Isofix-kiinnikeet turvaistuimille.

Kuljettajalla on muuten hyvä näkyvyys, mutta sivupeilien muotoilussa ulkonäkö on ollut turvallisuutta tärkeämpää. Peilit kapenevat ulkoreunansa alaosasta. Sen takia viereisellä kaistalla ajavaa autoa ei välttämättä peilistä näy. Kuskin onkin parempi varmuuden vuoksi tähyillä olkansa yli ennen kaistanvaihtoa.

Koeajetussa autossa oli parkkitutkat edessä ja takana. Niiden ansiosta voi välttyä harmillisilta pikkukolhuilta, joiden korjaaminen tulee aina kalliiksi.

Monta kertaa pienet asiat voivat vaikuttaa paljonkin turvallisuuteen. Seatin nopeusmittarissa on harvempi asteikko taajamanopeuksissa. Sen ansiosta ajonopeus on helpompi sovittaa oikeaksi. Maantienopeuksissa asteikko on tiuhempi.

Talous

Leonin pahimmat kilpailijat löytyvät Seatiakin valmistavan Volkswagen-konsernin sisältä. Skodan, Audin ja Volkkarin ”piilomaastureihin” verrattuna X-Perience on edullinen. Etenkin, kun auton varusteluun kuuluu kokolailla kaikki mahdollinen.

Neliveto lisää väistämättä kulutusta. Virallinen kulutustieto on vain 4,7 litraa sadalla, mutta koeajon aikana dieseliä kului pari litraa enemmän.

X-Periencen kaltaisen erikoismallin voi olettaa olevan haluttu auto myös käytettynä. Auton jälleenmyyntiarvo säilynee siis hyvin.

Tekniikka

Koeajetussa autossa oli 1,6-litrainen dieselmoottori, joka on oikein hyvä valinta suomalaisille maanteille. Siinä on riittävästi ytyä auton kuljettamiseen, mutta polttoainekulut pysyvät kohtuullisina. Kiihtyvyys ei kuitenkaan huimaa päätä, joten kiireisemmän kuskin kannattaa harkita kaksilitraisella moottorilla varustetun auton hankkimista. Moottoreiden tehoero on 40 hevosvoimaa (110 ja 150 hv), ja tehokkaampi versio maksaa 2000 euroa enemmän. Oikein hätäisille on tarjolla 180-hevosvoimaiset diesel- ja bensaversiot. Samoja moottoreita käytetään myös aiemmin testaamassamme Volkswagen Passatissa.

X-Perience-malli on kauniilla kesäkelillä etuvetoinen, kuten suurin osa nykyautoista. Kun auto huomaa eturenkaiden lipsuvan, alkaa voimaa siirtyä myös takapyörille. Nelivetoinen auto etenee vakaammin huonoissakin olosuhteissa, eikä luminen mökkitiekään pysäytä etenemistä.

Autossa on tavallista farmari-Leonia kolmisen senttiä suurempi maavara. 17 senttiä ei ole maasturiluokkaa, mutta yhtä kaikki, autolla pääsee pahempiin paikkoihin kuin monella tavallisella henkilöautolla.

Seat Leon X-Perience 1.6 TDI 110 hv 4Drive X-Perience

LUKUJEN VALOSSA

Mitat (mm): pituus 4543, leveys 1816, korkeus 1481 , akseliväli 2630, raideleveys edessä 1547, takana 1510, maavara 172. Kääntöympyrä 10,2 m.
Painot (kg): omamassa 1472, kantavuus 538, perävaunu jarruin 1700 ja jarruitta 730.
Tavaratila (l): 587, laajennettuna 1470.
Moottori: iskutilavuus 1598 cm³, teho 81 kW (110 hv)/3200–4000 r/min, vääntö 250 Nm/1500–3000 r/min.
Kiihtyvyys: 0–100 km/h 11,6 sekuntia, huippunopeus 187 km/h.
Kulutus: 4,7 l/100 km, diesel.
Hiilidioksidipäästöt: 122 g/km.
Hinta: 30 269 euroa (lisävarustein 31 611 e).

ARVIO

Seat Leon X-Perience yhdistää farmariauton ja katumaasturin parhaita puolia. Lopputulos on valtaosin oikein onnistunut. Neliveto ja korotettu maavara auttavat selviämään hankalammastakin mökkitiestä. 

PLUSSAT

Moottorin ominaisuudet
Edullinen kilpailijoihin verrattuna

MIINUKSET

Kytkinpolkimen käyttö vaatii totuttelua
Muotoilu mennyt osin käytännöllisyyden edelle

Nostalgia ja uudet trendit kohtaavat suven suloisimmalla kukkamaalla. Eläköön, mummonkukat, joiden suosio kasvaa vuosi vuodelta!

1. Samettikukka

Iki-ihana samettikukka on valittu vuoden 2018 kukaksi, eikä syyttä. Kestävää ja helppohoitoista kukkaa on kiva yhdistellä vaikkapa lehtivihannesten kanssa samaan penkkiin, tai parvekelaatikkoon – samettikukka kun torjuu mainiosti tuhohyönteisiä. Isosamettikukan (kuvassa) kukinnoissa terälehtiä on yltäkylläisesti. Tämän vuoden trendivärejä ovat hehkuvat korallin sävyt.

Jos pidät pienemmistä kukista, valitse pensasmaisesti kasvava kääpiösamettikukka, jonka tillimäisesti haarautuvia lehtiä voit napsia salaattiin.  

Lämmössä ja auringossa viihtyvä samettikukka saattaa alkukesästä kaivata suojaa hallaöiltä.

2. Pelargonia

Pelargoni on pihan ja parvekkeen kuningatar, johon ei voi kyllästyä, sillä niin paljon vaihtoehtoja pelargonimaailma tarjoaa: tuoksuvia, kerrottukukkaisia, yksinkertaisia, riippuvia. Yhden kukat muistuttavat ruusunnuppuja, toiset ovat kuin pikkuruisia tulppaaneja, kolmannet tuovat mieleen neilikan... 

Jos haluat piharuukkuun uskollisesti koko kesän kukkivan kaunottaren, joka ei säiky edes pientä huolimattomuutta hoidossaan, valitse pelargoni. Valoisalla ja lämpimällä paikalla se kukkii parhaiten ja kukkien väri syvenee. Parhaiten pelargoni viihtyy ulkosalla, sisätiloissa kukkaa pitää suojalta liialta paahteelta. 

Kesäkuun 30. päivä Porissa vietetään pelargonipäivää.

3. Sirokesäkynttilä

Sirokesäkynttilä henkii kartanopuutarhojen herkkää nostalgiaa. Sen toinen nimi on herrasväenkaura. Perhosmaiset kukkatertut ovat valkoisia, vaaleanpunasia tai pinkkejä.

Jopa 60-senttiseksi kasvavalla kukalla saat aikaan hauskan niittymäisen tunnelman, kun laitat samalle aurinkoiselle tai puolivarjoisalle kasvupaikalle koristeheinää. Helppohoitoisia heiniä ovat esimerkiksi sininata ja arabiansulkahirssi.

4. Tähtisilmä

Tähtisilmä on oikea auringonpalvoja, mutta ei onneksi kavahda sadetta tai kevään viileyttäkään. Kun poistat kuivuneet kukat, pääset nauttimaan kukinnasta pitkälle syksyyn.

Valitse istutukseen runsaasta värivalikoimasta suosikkejasi ja lisää kaveriksi suloisen kepeää poutapilveä eli harsotyräkkiä, somaa lankaköynnöstä tai lumihiutaletta.

5. Viisikki

Kesän uskollisin kukkija on vahvakasvuinen viisikki. Sen runsaat tähtimäiset kukat ilahduttavat parvekkeella, puutarhassa tai vaikka olohuoneessa koko kesän.

Pensasmainen kaunotar hujahtaa jopa 40-senttiseksi, joten siitä saa myös kivan reunuskasvin kukkaistutuksiin. Viisikkejä on valkoisia, hennon vaaleanpunaisia ja liiloja sekä kirkkaanpunaisia. Varjele paahteelta.

6. Pikkuauringonkukka

Onnistumisen iloa on helppo kokea, kun kylvää auringonkukan siemeniä. Esikasvatuksen sisällä voit aloittaa vaikka heti ja viedä taimet ulos yöpakkasten mentyä.

Pienemmät lajikkeet haaroittuvat kauniisti ja kukkivat runsain kukin. Ice Cream -lajikkeessa on ihanat vaniljan- tai sitruunankeltaiset kukat.

7. Punapellava

Suloinen vanhanajan kesäkukka punapellava aloittaa kukinnan heinäkuussa ja jatkaa sitä aina syyskuulle saakka. Värivaihtoehtojakin on punaisen lisäksi: pellavansinistä, hohtavan valkoista, lohen- ja vaaleanpunaista.

Liota siemeniä vuorokauden verran ja kylvä ne ulos heti, kun maa on lämmennyt. Kukka haaroittuu hyvin, varsinkin, jos harvennat taimet niin, että väli on noin 10 cm. 

Punapellava on sinänsä helppohoitoinen, mutta sen kasvualustassa saa kernaasti olla reilusti tuoretta ravinteikasta multaa ja moreenia lisäämässä ilmavuutta.

8. Kärhö

Tukipilaria pitkin suikertava kärhö on upea lisä kesäiseen kukkapenkkiin ja suuressa ruukussa parvekkeelle tai terassille.

Kohtalaisen helppohoitoisia ja pitkään kukkivia lajikkeita ovat suurikukkaiset Blekitny Aniol (Blue Angel), Doctor Ruppel ja Comtesse de Bouchaud. Jos tänä vuonna valitset ensimmäistä kärhöäsi, se voisi olla vaikka kuva herttainen, lyhtykärhöihin kuuluva Princess Diana.

Lähteet: nelsongarden.fi, exoticgarden.fi, plantagen.fi, kokonpuutarha.fi. kekkila.fi, hyotykasviyhdistys.fi, Susanna Rosén & Eivor Rasehorn: Ihanat pelargonit (Otava)

Sauna katolla, iso yhteiskeittiö ja oleskelutila. Helsingin Kalasatamassa sijaitseva Kotisatama on vain yli 48-vuotiaille tarkoitettu kerrostalo, jonka asukkaat siivoavat ja kokkaavat yhdessä. Jokaisella on kuitenkin oma koti ja oma rauha.

Keittiössä käy kuhina. Asukkaat valmistavat tiistaipäivän illallista. Yksi leikkaa lihapiirakkaa, toinen sekoittaa lettutaikinaa. Lisäksi tarjolle tulee pinaattikeittoa.

Helsingin Kalasatamassa sijaitsevan Kotisataman asukkaat huolehtivat itse kerrostalonsa yhteisten tilojen siivouksesta ja laittavat päivän ruuan. Muuten talo on kuin mikä tahansa omistusasunnoista koostuva kerrostalo.

Vuoro tulee kuuden viikon välein. Vuorossa olevasta ryhmästä puolet työskentelee jokaisena arkipäivänä keittiössä ja puolet siivoaa. Nyt on Viklojen viikko.

– Yritimme keksiä ryhmille nimet, jotka eivät kuulostaisi niin päiväkodilta, mutta merilintuihin päädyttiin, naurahtaa pääkokki Marjut Helminen.

Tillinippu silputaan päivän aterialle.
Tillinippu silputaan päivän aterialle.

Marjut on koonnut ruokalistan toisten ehdotusten perusteella. Hankkijaksi nimetty huolehtii tarvikkeiden ostamisesta. Kamreeri hoitaa kuittiliikenteen.

Ruokasalissa aterioi päivittäin kolmisenkymmentä asukasta. Ateria maksaa 4,5 euroa. Ruuanlaitto aloitetaan yhdeltä, ja ateria on valmis viideltä. Tiski venyttää rupeamaa vielä pari tuntia. Täydestä työpäivästä on kysymys. Joku saattaisi kokea askareen rasittavana.

– Me seniori-ikäiset naiset osaamme laittaa ruokaa. Olemme aikanaan hoitaneet perheemme. Teemme tavallista kotiruokaa, muunnamme vain reseptit isolle porukalle, hankkija Marjukka Roehr sanoo.

"Kun tuli ikää, rivitalossa asuminen alkoi askarruttaa."

Esiliinaan ja hiussuojaan sonnustautunut Esko Intke asettelee likaisia kippoja tiskikoneen koriin. Keittiöhommat sujuvat mieheltä mainiosti.

– Oli alusta lähtien selvää, että kaikille on varattu hommia. Itse olen mieluiten keittiössä, Esko kertoo.

Ruuanlaitto onnistuu vanhalta pohjalta, vaikka mies ei omien sanojensa mukaan mikään gourmetkokki olekaan.

– Ei tarvitse ollakaan, kyllä nämä työt jokainen oppii. Minulla on päävastuu tiskauksesta, koska se on vähän fyysisempi työ.

Kauppakeskus Redi valmistuu Kalasatamaan. Kotisataman eteen tulee puisto.
Kauppakeskus Redi valmistuu Kalasatamaan. Kotisataman eteen tulee puisto.

Keskustan kyljessä

Seitsemännessä kerroksessa astumme sisään Marjukka Roehrin ja hänen miehensä Frankin kauniiseen kotiin.

Avara kolmio ulottuu läpi talon, ja valoa virtaa sisään kahdesta ilmansuunnasta. Myös ikkunat ovat isot.

– Kun tuli ikää, rivitalossa asuminen ja sen ylläpito alkoivat askarruttaa, kertoo parvekkeen korituoliin istahtanut Frank Roehr.

Työvelvoitteet eivät pelottaneet uuden elämänvaiheen edessä. Frank on juuri siivonnut takkahuoneen, ja Marjukalla on keittiövuoro.

– Olemme molemmat eläkkeellä, ja on kiva tehdä aina välillä hommia, Frank sanoo.

Työnteon ohessa alossa touhutaan monenlaista, on sauvakävelyä, teatteria ja pilatesta. Leffakerho kokoontuu viikottain, ja asukkaat tekevät myös yhteisiä matkoja. Frank harrastaa keilaamista, sakkia ja petankkia.

Silti pariskunnan mielestä on tärkeätä, että käydään muuallakin harrastamassa ja tapaamassa ihmisiä.

– Kun vielä pääsen liikkumaan, en halua pyöriä pelkästään Kotisatamassa, Marjukka toteaa.

Roehrit arvostavat Kotisataman sijaintia. Metroasema on lähellä, ja Kauppatorille on kävelymatka.

– Vanhana stadilaisena pidän aluetta kantakaupunkina, Frank sanoo.

Frank ja Marjukka Roehr viihtyvät aurinkoisella parvekkeellaan.
Frank ja Marjukka Roehr viihtyvät aurinkoisella parvekkeellaan.

Roehrien ja muiden asukkaiden luona kyläilevät lastenlapset tuovat taloon eloa. Heille pidettiin äskettäin juhlatkin. Kotisatamassa asuu kaksi lastentarhaopettajaa, jotka järjestivät ohjelmaa.

Yhteisöä hyödyttävät asukkaiden taustat kiinteistönvälittäjästä kirjastonhoitajaan. Ei tarvitse palkata ulkopuolisia.

Keski-ikä 70 vuotta

Kotisataman taustalla on yhdistys, Aktiiviset Seniorit ry. Sen ensimmäisessä talossa, Helsingin Arabianrannassa sijaitsevassa Loppukirissä on asuttu jo kymmenen vuotta.

– Useimmat asukkaat olivat mukana talon ja sen toiminnan suunnittelussa alusta alkaen. Johtotähtinä olivat esteettömyys, turvallisuus ja viihtyisyys. Halusimme välttää vanhainkotivaikutelmaa ja hankimme moderneja kalusteita ja väriä, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Leena Vahtera.

Arkkitehti Kirsti Sivén laati piirustukset työryhmien pähkäilyjen pohjalta. Hän on suunnitellut myös Loppukirin.

"Kotisatama ei ole palvelutalo. Asukkaan pitää olla omatoiminen."

Kotisataman perusajatus yhteisöllisestä asumisesta haluttiin tehdä kaikille selväksi. Asukasilloissa ja keskusteluryhmissä pohdittiin, kenelle se sopii ja kenelle ei.

– Meille oli tärkeää, että ihmiset saivat realistisen kuvan talon meiningistä. Kotisatama ei ole kommuuni, vanhainkoti tai palvelutalo vaan itsepalvelutalo, Leena muistuttaa.

Leena Vahtera ja Jorma Kaunismäki asettelevat tuoleja avaralla kattoterassilla.
Leena Vahtera ja Jorma Kaunismäki asettelevat tuoleja avaralla kattoterassilla.

Toimintakyky oli keskeinen kriteeri. Jokainen haastateltiin. Joku halusi iäkkään ja muistisairaan äitinsä Kotisatamaan tajuamatta, että siellä asuvan pitää olla omatoiminen.

Yhtiöjärjestyksessä on pykälä, joka edellyttää vähintään 48 vuoden ikää. Ainakin yhden taloudessa pitää täyttää ehto.

– En muista, miksi päädyimme juuri tuohon lukuun, mutta ainakin halusimme, että ikähaitari olisi laajempi kuin senioritaloissa yleensä, Leena sanoo.

Keski-ikä on nykyisellään 70 vuotta, ja vanhimmat ovat 80-vuotiaita. Yksi lukioikäinen talossa asuu perheensä kanssa.

Kotisatama on sääntelyn piirissä olevalla vuokratontilla, mikä teki projektin ylipäätään mahdolliseksi. Omistusasuntojen neliöhinta saatiin varsin kohtuulliseksi Kalasataman hintatasoon nähden.

– Oli hieno tunne, kun kuuden vuoden urakka saatiin maaliin, Leena muistelee.

Työmaata valvoi ulkopuolinen rakennusaikainen tarkkailija. Silti reklamaation aiheita on ilmennyt, kuten rakentamisessa aina. Ruokasalin pitkät paneeliverhot ovat epäkäytännölliset, eikä kattoterassin petollisen porrastuksen suojaksi ei ole saatu kaiteita.

– Korjauksista suurin on ollut yhden asunnon kosteusvaurio. Onneksi meillä on vierashuone, jota asukas voi käyttää väliaikaisesti.

Talvipuutarhassa idätetyt kukat ja yrtit odottavat siirtoa ulkoterassille.
Talvipuutarhassa idätetyt kukat ja yrtit odottavat siirtoa ulkoterassille.

Seniorit digiajassa

Kotisatamassa on monia järkeviä, arkea helpottavia ratkaisuja. Esimerkiksi varastokopit eivät ole kellarin uumenissa, vaan jokaisessa asuinkerroksessa. Niissä voi siten säilyttää myös tarvikkeita, joita tarvitsee päivittäin.

Yhteisiä arjen kohtaamispaikkoja on mittavat 500 neliömetriä. Asukkaiden käytössä ovat ruoka- ja juhlasali, kirjasto, monitoimitila, takkahuone saunoineen ja laaja ulkoterassi.

Pyykkituvassa Jyrki Tiainen asettelee vastapestyjä pyykkejä kuivausrumpuun.

– Omaa pesukonetta ei kannata pitää, koska yhteiset tehokkaat koneet ovat nopeampia. Eikä niiden käytöstä tarvitse maksaa erikseen, hän sanoo tyytyväisenä.

"Ihmiset hoitavat yleisiä tiloja kuin omiaan."

Jyrki Tiainen kehuu pyykkituvan koneita tehokkaiksi.
Jyrki Tiainen kehuu pyykkituvan koneita tehokkaiksi.

Kotisatamaa kierrellessä huomaa, että paikoista pidetään huolta. Pyykkitupa ja kuivaushuone näyttävät tosi siisteiltä, vaikka ne ovat olleet kaksi vuotta kovassa käytössä.

– Ihmiset hoitavat yleisiä tiloja kuin omiaan. Silloin ne pysyvät kunnossa, eikä korjauksiin uppoa rahaa. Meidän ei myöskään tarvitse ostaa siivouspalveluja, mikä pienentää vastiketta, Leena Vahtera sanoo.

Talo elää digiaikaa. Jokaisella asukkaalla on avainnipussaan lätkä, jolla pääsee sisään ovista. Hissikin osaa sen jälkeen pysähtyä automaattisesti oikeassa kerroksessa.

Rappukäytävissä on iso sähköinen näyttötaulu, josta voi lukea talon asioista.

– Sen kautta voi tehdä myös tilavarauksen vaikka perhejuhlia varten, Leena kertoo.

Kiista ja sen ratkaisu

Talon asukasyhdistys järjestää juhlia, retkiä, konsertteja, ruokapäiviä ja muita yhteisiä tilaisuuksia.

Yhdistys voi myös kerätä rahaa johonkin pienimuotoiseen kivaan tai tarvittaessa vaikka ottaa vastaan testamenttilahjoituksen.

Pelisäännöistä päätetään asukaskokouksissa, joita järjestetään tarpeen mukaan.

– Ruokailu on hyvä esimerkki. Sitä haluttiin aikaistaa. Kokeilimme joitakin viikkoja kello kolmen ateriaa, ja nyt pohdimme ratkaisua, Leena Vahtera kertoo.

Korttirinki kokoontuu takkahuoneessa kaksi kertaa viikossa. Mikko Korkea-aho on mukana.
Korttirinki kokoontuu takkahuoneessa kaksi kertaa viikossa. Mikko Korkea-aho on mukana.

Kiistoilta ei ole vältytty Kotisatamassakaan.

– Isoin riita käytiin autohallipaikoista. Niitä on liian vähän.

Yhtiökokouksessa päätettiin, että vuokra-aika on kaksi vuotta kerrallaan.

Jupakka sai aikaan arvopohdinnan: miten talossa eletään ja kohdellaan toisia. Itse luotujen arvojen toivotaan estävän ikävyydet.

– Muuten sopu on ollut hyvä. Emme oletakaan, että ihmiset olisivat aina yhtä mieltä. Meillä ei ole mitään yhteistä aatetta. Jokainen asuu ja elää niin kuin haluaa, ja kotioven voi halutessaan vetää kiinni, Leena summaa.

Koirakin viihtyy

Kun rimpautamme ovikelloa seitsemännessä kerroksessa, asunnosta alkaa kuulua koiran haukuntaa. Ovenraosta vilahtaa tulijoita haistelemaan karkeakarvainen mäyräkoira Pipsa.

Mari Raunio istuu ompelukoneen ääressä ja valmistelee vaatteita kesänviettopaikkansa Sammatin kesäteatteriin. Seinillä on Marin maalaamia tauluja, ja lisää on näytteillä Kotisataman kirjastossa.

Mari ja hänen miehensä Mikko Korkea-aho asettuvat sohvalle kuvattaviksi. Pipsa hyppää heidän väliinsä ja katsoo vieraita tutkivasti alta kulmain.

– Keittiötyö on minusta hauskaa. Tosin Mari on samassa ryhmässä ja pyrkii pitämään komentoa – erityisesti minulle, Mikko naurahtaa.

– Ennen meillä oli Lohjalla omakotitalo ja aloimme miettiä, että entä jos jompikumpi kuolee. Leski jäisi yksin mökkiin istumaan, Mari tuumailee.

"On mukavaa, kun voi vaihtaa luontevasti kuulumisia. Pesutupaan menen aina vähän etuajassa."

Molemmat olivat vielä työelämässä, kun he lähtivät mukaan Kotisataman suunnitteluun. Mari oli ryhmässä, jonka testasi kalusteita. Hän arvelee ryhmän koeistuneen kaikki Suomen markkinoilla olevat tuolit.

Yhdessä touhutessa asukkaat ovat oppineet tuntemaan toisensa hyvin.

– On mukavaa, kun voi vaihtaa luontevasti kuulumisia. Pesutupaan menen aina vähän etuajassa ja lenkkisaunassa viihdyn pitkään, Mari kertoo.

Kotisataman hyvä sijainti saa kehuja myös Marilta ja Mikolta.

– Minun teki aamulla mieli munkkikahveja. Kävin bussilla Hakaniemen torilla juomassa kahvit ja tulin vielä samalla lipulla takaisin, Mikko kertoo esimerkin.

Pipsa kieriskelee lattialla ja murisee leikkisästi. Välillä punainen kumilelu saa kyytiä.

– Se on kymmenvuotias eli ihmisen iässä seitsemänkymppinen, kuten minäkin. Pidimme jokin aika sitten yhteiset syntymäpäivät, Mari sanoo.

Koiranpito sujuu kerrostalossa, vaikka Pipsa ei suostu kävelemään portaita, niin kuin Mikko kuntoillakseen haluaisi. Askelmat eivät sovi mäyräkoiran pitkälle selälle.

– Koiran ulkoilutusmaastot paranivat kertaheitolla, kun Mustikkamaalle vievä silta valmistui. Kun aurinko paistaa, lähdemme heti sinne lenkille, Mari sanoo.

Mari Raunion ja Mikko Korkea-ahon mäyräkoira Pipsa mielii ulkoilemaan.
Mari Raunion ja Mikko Korkea-ahon mäyräkoira Pipsa mielii ulkoilemaan.

Kotisatama lukuina

  • Alaikäraja 48 vuotta
  • 2 rappukäytävää
  • 9 kerrosta
  • 19 autopaikkaa
  • 63 asuntoa
  • 85 asukasta
  • 20 pariskuntaa
  • 3 yksin asuvaa miestä
  • 42 yksin asuvaa naista
  • 39 neliön yksiöstä 77 neliön kolmioon
  • 4 asunnossa vuokralaiset
  • Yhteisiä tiloja 500 m2
  • Keskineliöhinta 4 370 e
  • Vastike 5,50 e/m , josta tontin vuokra 2 e/m
  • Aterian hinta 4,50 e
  • Vierashuoneen vuokra 10 e/vrk

Lue myös: Kiinnostuitko yhteisöllisestä senioriasumisesta? Lue 10 vinkkiä

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 10/2017.