Sopu säilyy seitsemän sisaruksen perintömökillä

Keltaisen rintamamiestalon ympärillä käy kuhina. Ihmisiä avaruuspuvuissa eli valkoisissa kuituhaalareissaan kulkee sudit käsissä ja maaliämpärit kourissa. Kaiken keskellä juoksee lapsia, koira on sidottuna puuhun ja kaksi hevosta laiduntaa pihalla. Taustalla Lestijoen Korpelan padon koski kohisee rauhoittavasti. Ollaan Kannuksen Korpelan kylässä, Sillanmäen talossa.

Tämä on Joki-Korpelan sisarusten Ritvan, Raimon, Hannun, Anna-Maijan, Eskon, Riston ja Hilkan lapsuudenkoti. Vanhemmat Veikko ja Viola Joki-Korpela ovat jo kuolleet, mutta heidän toiveenaan oli, että koti jäisi lasten yhteiseksi kesäpaikaksi.

Vanha rintamamiestalo rakennettiin vuonna 1950.

Ennen tätä taloa suurperhe asui huoneen ja keittiön asunnossa.

Uusi koti tuntui hulppean isolta, vaikka vintti jätettiin vielä rakentamatta. Käyttövesi pumpattiin käsin joesta ja juomavesi haettiin lähteestä.

Sisarukset puolisoineen ovat paljon tekemisissä keskenään, vaikka asuvatkin eri puolilla Suomea. Yhdessä vietetään niin jouluja kuin juhannuksia.

– Mummun toive oli, että talo pidetään ja kaikki saisivat tulla sinne silloinkin, kun isovanhemmista on aika jättänyt. Hän oli niin sydämellinen ihminen, että tästä tuli todella rakas paikka meille miniöille ja vävyillekin, kertoo Hannun vaimo Ulla Joki-Korpela.

Talossa on kaikki ennallaan, kuin mummu ja pappa olisivat vain käymässä kirkolla.

Hyllyllä on vanhoja valokuvia, Violan ja Veikon kihlakuva paraatipaikalla. Veikon tekemä seinäkello raksuttaa.

Tutut astiat ovat kaapeissa ja lakanat komuuteissa.

Tavaroita ei lähdetty jakamaan, vaikka aluksi osa sisaruksista toivoi sitä. Täällä ne ovat kaikkien käytössä.

– Vanhempani olivat käteviä käsistään, isä teki kaappikelloja ja äiti virkkasi pöytäliinat kaikkien lastenkin pöydille, Ritva Salo kertoo.

Kannuksessa asuva Esko Joki-Korpela toimii Sillanmäen pehtoorina. Hän on pesänhoitaja, johon viranomaiset ottavat yhteyttä. Perikunta omistaa talon yhdessä ja jakaa kulut. Eskon poika Juuso asuu naapurissa ja pitää mummulaa silmällä.

Taloa pidetään yhteisvoimin kunnossa, mutta Esko hoitaa peruslämpölaskut, vakuutukset ja muut laskut. Jätesopimus on voimassa koko ajan. Jokainen seitsemästä sisaruksesta maksaa noin 250 euroa vuodessa.

– Suunnitelmissa on romutalkoot, joissa pitäisi tyhjentää pihavaja. Siellä on kaikkea vanhasta wc-pöntöstä pihakiikkuun. Muutama vuosi sitten maalattiin keittiö ja pari vuotta sitten laitettiin ilmalämpöpumppu. Se on vähentänyt lämmityskustannuksia, ja lämpimään taloon on mukava tulla, Hannu kertoo.

Puita tehtiin toissa kesänä niin paljon, että poltettavaa riittää moneksi vuodeksi. Sauna toimii sähköllä, mutta sisällä on kakluuni. Lähtönsä jälkeen jokainen siivoaa ja huolehtii siitä, että on talossa on tiskiainetta, vessapaperia ja vähintään yksi avaamaton kahvipaketti. Pienessä pakastimessakin on aina jotain valmiina.

Heinäkuussa kaikki kynnelle kykenevät tulevat Kannukseen

Kesäteatteri Eskolassa vetää puoleensa ja Hilkka-siskon syntymäpäiviä juhlitaan yhdessä.

Hannu ja Ulla käyvät Kannuksessa monta kertaa vuodessa. Yleensä ollaan viikko, kesällä kaksikin. Kontiolahdella asuva Risto perheineen viettää usein joulun Kannuksessa. Muutkin sisarukset ja osa lastenlapsistakin käy siellä ahkerasti.

Ihan kaikki eivät kerralla mahdu taloon, ja puhelimessa kuulostellaan, onko muita tulossa.

Yhtä aikaa mahtuu yöpymään 12 ihmistä ja pihalla on vielä ”syytinkitupa” eli kesähuone, johon mahtuu kaksi. Usein joku tulee asuntoautolla ja osa klaanista yöpyy Kannuksessa asuvilla sisaruksilla.

– Usein menemme tarkoituksella Raimon ja Anna-Maijan perheiden kanssa samaan aikaa. Päivittäin nähdään myös Kannuksen sisaruksia, joten sosiaalinen elämä on vilkasta. Mennään yhdessä uimaan tai vaikka Ylivieskaan Kärkkäiselle ostoksille. Joskus saatetaan jaksaa lähteä lavatansseihinkin, Hannu kertoo.

– Vaikka käymme sukulaisissani Kälviällä, niin yövymme täällä. Mukavaa, kun ei tarvitse olla kenenkään nurkissa, Ulla toteaa.

Kuka näkee jotain korjattavaa, hän toimii.

Yksi laittaa kesäkukkia portin pieleen, toinen ostaa uuden maton vessaan. Pikkuhankinnoista ei tehdä numeroa.

– Haluamme Sillanmäen olevan kotoisa.  Aina kun olemme porukalla, teemme ruokaa yhdessä. Riitaa ei tule. Päinvastoin, ruokaa on yleensä liikaakin, Hannu myhäilee.

Päivi Joki-Korpela, Raimon tytär, toivoo että Sillanmäki säilyisi seuraavillekin polville.

– Olemme sukurakasta sakkia ja paljon yhteydessä. Minulle tämä merkitsee lapsuusmuistoja, vaikka paikka oli tietysti erilainen mummun ja papan eläessä. Nyt tästä on muotoutunut suvun tärkeä tapaamispaikka. Lapseni Otso, 9, Jaakko, 3, ja Viola, 1,5 viihtyvät täällä hyvin.

Otso muistelee mielellään ”Joki-pappaa”.

– Hän istui keinutuolissa ja kertoi kiinnostavia juttuja. Hän oli ollut sodassa, ja hänestä otettiin irti kranaatin sirpale. Vitsejäkin hän kertoi.

Kannuksessa asuvat sisarukset piipahtavat Sillanmäessä usein. Esko käy vaimonsa Marjon kanssa viikoittain uimassa ja saunassa. Pääsiäisenä poltetaan kokkoa pihalla.

– Mummu ja pappa olivat aina portailla vastassa ja ruoka valmiina. Aluksi tyhjään taloon tuleminen tuntui surulliselta. Joskus Esko ja Marjo ovat menneet sinne valmiiksi ja keittäneet kahvia. Nauroinkin, että oletko ottanut mummun viran, Ulla kertoo.

– Toivon, että Sillanmäki säilyisi meillä pitkään. Sitä on monesti haluttu ostaa, koska se on tosi kauniilla paikalla. Mutta sillä rahalla ei olisi seitsemälle sisarukselle suurta merkitystä. Tunnearvo näin on isompi, Hannu toteaa.

Monet sisarukset eivät sopeudu yhteismökin ylläpitoon. Mikä lienee Joki-Korpelan klaanin salaisuus, ettei riitoja ei tule?

– Olemme sopuisaa sakkia, ainakaan vielä ei ole ollut ongelmia. Paikka on ihana, kaikki tekevät kaikkea ja talo pidetään kunnossa. Ja kun meitä on niin monta, niin ei sitä edes jaksaisi riidellä, Hannu nauraa.

Kun 44 litraa maalia on sudittu seiniin, on ruuan ja kahvin aika.

Naiset ovat tehneet karjalanpaistia ja perunoita. Anna-Maijan mies Jürgen eli ”Jyrki” on leiponut hienon mansikkakakun, kondiittori kun on. Talkoiden jälkeen lämmitetään sauna ja käydään joessa pulikoimassa. Kesä ei tästä paremmaksi tule.

Reportaasi Seitsemän sisaruksen mökiltä on julkaistu ET-lehdessä 12/2013.