Olen maksanut itselleni eläke-vakuutusta vuodesta 1994 päästäkseni kahden vuoden päästä, 58-vuotiaana, eläkkeelle.
Vakuutusyhtiöni tulee maksamaan eläkettä kuukausittain kahdeksan vuoden ajan. Olen ollut sairauslomalla jo yli kuusi vuotta, mutta en ole päässyt työkyvyttömyyseläkkeelle. Saan työmarkkinatukea 551 euroa kuukaudessa, brutto.
Kun alan vajaan kahden vuoden kuluttua saada itse maksamaani eläkettä, voinko samaan aikaan saada työmarkkinatukea, jos täytän kuukausittain ilmoituksen Kelalle?
Vai loppuuko työmarkkinatuki automaattisesti, kun jään eläkkeelleni, jota olen maksanut itse? Sairauslomalainen

Silloin kun työmarkkinatuessa sovelletaan tarveharkintaa, itse maksettu vapaaehtoinen eläke otetaan tulona huomioon, joten se voi pienentää työmarkkinatuen määrää.

Sinun kannattaakin nyt kysyä Kelasta, sovelletaanko sinun työmarkkinatukeesi tarveharkintaa. Jos ei sovelleta, vapaaehtoinen eläke ei vaikuta työmarkkinatukeesi mitenkään.

Muista ilmoittaa eläkkeen alkamisesta Kelalle. Selvitin asiaasi Kelan lakimiehen Mari Könkään kanssa.

Mökkikauppa näyttää pitkästä aikaa piristymisen merkkejä. Markkinat ovat silti edelleen ostajan.

1. Millaiset mökit käyvät nyt kaupaksi?

Vapaa-ajan asuntojen kysyntä jakaantuu tällä hetkellä kahteen ryhmään. Kaupaksi käyvät yhtäältä edulliset kuivan maan mökit ja toisaalta kalliit, hyvin varustellut mökit.

Kuivan maan mökkien ostajat etsivät edullista kesäpaikkaa, ja parhaiten liikkuvat kohteet, joiden hinta on 50 000 euron paikkeilla.

Esimerkiksi hirsirakenteiset mummonmökit ovat kysyttyjä kohteita. Ne ovat usein idyllisissä paikoissa, ja moni ostaja arvostaa sitä, että mökit ovat talviasuttavia. Mummonmökkiin voi halutessaan muuttaa pysyvästi.

Omakotitalon myyminen voi olla maakunnissa haastavaa. Jos talo on sopivalla paikalla, sitä voi kaupata myös vapaa-ajan asuntona, jolloin ostaja on mahdollista löytää uudesta asiakaskunnasta.

Varustelluissa mökeissä hinta voi helposti olla moninkertainen, ja silloin myös ostajien vaatimukset ovat korkealla: mökillä on oltava mukavuuksia ja sen on sijaittava veden äärellä – mieluiten ison vesistön.

Oma lukunsa ovat pääkaupunkiseudun tuntumassa olevat uudenaikaiset, mukavuuksiltaan kaupunkiasuntoa vastaavat mökit. Niistä pyydetään ja maksetaan kovia hintoja.

Ajomatkan kesto mökille on monille tärkeä kriteeri. Useimpien mielestä matka saa kestää korkeintaan pari tuntia.

2. Mitä tarkoittaa hyvä varustelu?

100 000 euron mökissä on yleensä oltava sähkö ja juokseva vesi, ennen kuin se herättää ostajien mielenkiinnon. Poikkeuksiakin on. Esimerkiksi hyvä sijainti voi vaikuttaa asiaan.

Kiinteistövälittäjien mukaan ostajat eivät ole nykyisin kovin halukkaita remontoimaan. Monilla sekä aika että osaaminen ovat kortilla. Mökkiin kohdistuvat isot investoinnit vaikeuttavat myyntiä. Jos esimerkiksi jätevesiasetus edellyttää sakokaivon tai pienpuhdistamon rakentamista, ostajat usein edellyttävät, että ne on hoidettu jo.

3. Milloin mökki kannattaa myydä?

Turhan moni kypsyttelee myyntipäätöstä kesän yli ja aloittaa mökin kauppaamisen vasta loppukesästä tai alkusyksystä. Silloin voi olla jo liian myöhäistä kaupanteolle, sillä ostajat ovat yleensä innokkaimmillaan keväällä ja alkukesästä. Ensimmäinen ostopiikki on jo pääsiäisenä ja seuraava juhannuksen tienoilla.

4. Mitä myyjä voi tehdä edistääkseen kauppaa?

Ennen myynnin aloittamista kannattaa selvittää kirjallisesti kaikki lupa- ja sopimusasiat. Ostajia kiinnostavia asioita ovat esimerkiksi se, millainen oikeus on vesialueeseen tai tieosuuteen, onko alueelle suunnitteilla kaavamuutoksia tai onko tontilla rakennusoikeutta. Mökillä tehdyt remontit voi samalla kirjata ylös.

Kauniainen on Suomen ainoa kunta, jossa ei ole kesämökkejä. (Lähde: Tilastokeskus)

Mökkitontin rajat kannattaa merkitä selvästi, jotta ostajien on helppo havaita ne. Siisti piha toimii hyvänä käyntikorttina. Ennen myynnin aloittamista rojut ja epämääräiset puukasat on syytä siivota pois.

Myyntiremontin tekeminen mökillä ei välttämättä kannata, mutta pieni viimeistely tekee aina hyvää. Irtonaisina irvistelevät listat tai lepattavat kattohuovat antavat ikävän vaikutelman, samoin siivoamattomat sisätilat.

5. Kannattaako kiinteistövälittäjän käyttäminen?

Jos itsellä on aikaa ja osaamista, ilman välittäjääkin pärjää. Silloin pitää olla valmis esittelemään mökkiä ostajaehdokkaille aina tarpeen mukaan. Jos kodin ja mökin etäisyys on suuri, se vie aikaa. Itse myymällä säästää kuitenkin välittäjän palkkion, joka on keskimäärin neljästä viiteen prosenttia myyntihinnasta.

Välittäjän puolesta taas puhuu se, että ammattilaisella on valmis kontakti- ja markkinointiverkosto. Lisäksi välittäjä osaa todennäköisesti arvioida mökin hinnan paremmin kuin mattimeikäläinen.

Internetin asunnonmyyntisivustoilla on merkittävä rooli kaupanteossa. Hyvät myyntikuvat ovat tärkeitä. Jos mökkiä myy kesällä, alkukeväästä otetut kuvat eivät toimi. Mökki, pihapiiri ja maisema pitäisi saada näyttämään mahdollisimman hyviltä, mutta silti totuudenmukaisilta.

6. Mistä tietää, kuinka paljon mökistä voi pyytää?

Hinta-arvion pohjana voi käyttää alueen muiden mökkien hintapyyntöjä ja toteutuneita kauppahintoja.

Ahneeksi ei kuitenkaan kannata ruveta: myynnin kannalta tärkeintä on hinnoitella mökki heti aluksi realistisesti. Jos hintapyyntö laitetaan reilusti yläkanttiin, se voi karkottaa mahdolliset kiinnostuneet ostajat pitkäksi aikaa. Myöhemmin tehtävä hinnanlaskukaan ei välttämättä pelasta tilannetta.

Kun hinta on oikea, ostajia on kyllä liikkeellä. Myyjän pitää muistaa, että tunnearvolla ei ole ostajalle merkitystä.

Asiantuntijana Suomen Kiinteistövälittäjät ry:n toimitusjohtaja Jussi Mannerberg.

Kuopio on ykkönen

Mikkeli on ollut pitkään Suomen johtava mökkikunta, mutta nyt se on menettänyt ykkössijansa. Kun Juankoski yhdistyi Kuopioon, Kuopion mökkimäärä nousi yli 10 700:aan. Mikkeli jäi kakkoseksi noin 10 300 mökillä. Lounais-Suomen Parainen pitää kolmossijaa.

Maakunnista eniten mökkejä on Varsinais-Suomessa, hyvänä kakkosena tulee Etelä-Savo. Molemmissa on lähes 50 000 mökkiä. Listan viimeisenä on Keski-Pohjanmaa, jossa on alle 4000 mökkiä.

Suomessa on 63 kuntaa, joissa vapaa-ajan asuntoja on enemmän kuin vakinaisesti asuttuja asuntoja. Tällaisten kuntien määrä on kasvanut 2000-luvulla noin kahdellakymmenellä. Esimerkiksi Puumalassa on mökkejä kolminkertaisesti vakituiseen asuntoihin verrattuna.

Lähde: Tilastokeskus

Kotitarveviljelijä ja kalastaja säästävät ruokalaskussa, mutta onnistuu se ostoruuan varassa olijaltakin. Avainsana on ajoitus.

1. Tunne satokaudet ja osta oikeaan aikaan

Saatavuus vaikuttaa merkittävästi vihannesten ja marjojen hintaan kesällä. Selvitä, mihin ajankohtaan pääsatokaudet kotimaassa osuvat. Koska vuodet eivät ole veljeksiä, seuraa uutisia ja tutkaile erityisesti torikauppiaiden tarjontaa. Kannattaa piipahtaa torilla lähellä sulkemisaikaa, koska silloin voi tehdä todella edullisia ostoksia.

Tuontilajikkeista kesäsesonkiin kuuluvat muun muassa aprikoosi, kirsikka, luumu, maissi, melonit, munakoiso, nektariini ja persikka.

2. Tiedosta tarpeesi, älä haali

Vaikka halvalla saisit, älä hamstraa marjoja metsästä tai tomaatteja torilta enempää kuin käytät heti tai talven mittaan. Kalleimmaksi tulee heittää ruokaa pois.

Taloutesi talvivarastojen tarve on ehkä vuosien mittaan vähentynyt: sunnuntaivierailulla käyvät lapset eivät edes perheineen jaksa syödä yhtä paljon kuin kasvuikäisinä kotona asuessaan. Jos pakastin pursuilee ja kellarin hyllyt notkuvat vielä juhannuksen alla edellisvuoden satoa, on aika päivittää säilömisen määrää.

Lue myös: Herkuttele pakastin tyhjäksi – näitä uskaltaa vielä käyttää 

3. Jos kasvatat itse, laske tuotoksi myös hyvä mieli

Ahkera kotitarveviljelijä voi omalla työllään pitkän päälle säästää ruokakaupan laskussa. Aloitusinvestointeja silti kertyy esimerkiksi työkaluista, kasteluvälineistä, suojarakenteista, taimista, siemenistä ja lannoitteista.

Jos omaa viljelymaata ei ole, palstan voi vuokrata kunnalta tai puutarha- tai asukasyhdistykseltä. Pienimuotoista kasvatusta pystyy harrastamaan vaikka parvekkeella. Jos rahansäästö on ykkösasia, kannattaa keskittyä yrtteihin ja salaatteihin.

Itse kasvatettuun ruokaan liittyy kuitenkin myös muita etuja, jotka voi laskea tuotoksi: parvekkeella ja kasvimaalla puuhaillessa saa hyötyliikuntaa ja mielihyvää. Moni arvostaa kotona kasvaneen ruuan puhtautta ja tuoreutta.

4. Luonnostakin saat vihanneksia

Nokkonen, voikukka ja vuohenputki ovat runsassatoisia luonnonvihanneksia, joiden keruu puhtailta kasvupaikoilta on silkkaa säästöä talousmenoissa.

Syötäväksi sopivia yleisiä villivihanneksia on useita kymmeniä, joten syötävää riittää. Lajitunnistuksen kanssa pitää olla tarkkana.

Parhaimmillaan villivihannekset ovat nuorina ja nuppuisina, joten pääkeruukausi on alkukesästä. Vielä sen jälkeenkin ehtii mainiosti kerätä esimerkiksi mustikan, villivadelman ja horsman lehtiä sekä mesiangervon ja apilan kukkia teehen.

Jokamiehenoikeuden ulkopuolelle jäävät muun muassa kuusenkerkät, puiden silmut, lehdet ja versot.

5. Sata kiloa marjoja tarjolla jokaiselle

Suomen luonnossa kasvaa 37 syötäväksi kelpaavaa marjaa. Huononakin satovuonna marjoja kypsyy sata kiloa jokaista suomalaista kohti. Eniten kerätään puolukkaa ja mustikkaa, mutta niidenkin sadosta 90 prosenttia jää metsään.

Kerää ja syö marjoja reilusti jo tuoreina, älä tyydy vain säilömään niitä talven varalle.

Lue myös: Marjat säilöön! Älä tee näitä virheitä pakastaessasi

6. Lavenna sienien tuntemustasi

Peräti 60 prosenttia suomalaisista ei sienestä. Lisäksi suurin osa sienten kerääjistä keskittyy vain 5-10 sienilajiin.

Elintarvikeviranomaisen suositeltavien ruokasienten listalla on 23 helposti tunnistettavaa lajia. Kun opettelet tunnistamaan niistä muutaman uuden ja teet hieman nykyistä useamman sienireissun, saat helposti lisää ilmaista ruokaa pöytään ja pakastimeen.

Lue myös: Tunnetko syötävät sienet? Testaa tietosi

7. Suunnittele ja säilö

Mieti, miten hyödynnät satokauden parhaiten. Arvioi realistisesti käyttösi ja säilytystilasi. Laadusta tinkiminen voi kostautua, jos halvasta marjalaatikosta puolet onkin homeisia.

Käytä hyväksi kaupan pakasteiden edulliset hinnat ja säästä oma pakastustila taloutesi kannalta arvokkaimmille tuotteille. Säilö sienet ja yrtit kuivaamalla. Hyvinä omenavuosina etsi tarhureita netistä tai kysy reilusti lähiseudun kotipuutarhureilta, voiko omenoita ostaa edullisesti vaikka korjuuapua vastaan.

+ Hyödynnä sesongit!

Kesäkuu

Kaupoista ja toreilta kannattaa hakea kotimaisia retiisejä, varhaiskaalia, nippusipulia, kurkkua, paprikaa ja varhaisperunaa. Metsästä löytyy kantarelleja sekä koivu- ja keltahaperoita.

Heinäkuu

Sesonkiruokaa ovat kukka- ja parsakaali, salaatit, herneet, avomaankurkku, pinaatti, porkkana, kesäperuna ja mansikka.

Herkku- ja punikkitatit, kangashaperot ja leppärouskut nousevat. Mustikka kypsyy.

Elokuu

Tarjolle tulee suomalaista kesäkurpitsaa, papuja, fenkolia ja varsiselleriä sekä viinimarjoja ja omenoita.

Sienikoriin ilmestyvät haapa- ja kangasrouskut. Metsävadelmat ja hillat kypsyvät.

Syyskuu 

Syksy tuo mukanaan kotimaisen sipulin ja purjon, mukulasellerin, kurpitsan, raitajuuren ja lehtikaalin. Metsästä saa karvarouskuja, viinihaperoita, mustavahakkaita, lampaankääpiä ja puolukoita.

Lähteet: Anja Hopsu-Neuvonen, Marttalitto, Jaana Vetikko ja Mika Oraluoma, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö, Mika Jääskeläinen, Kalatukku Eriksson.