Ei aamunvalo aina kirkkautta tuokaan tullessaan,

vaan varjo seuraa kannoillaan, ja iltaa odottaa.

Ei kynttiläkään päivisin suo pirttiin valoaan, vaan

kirkkaimmin se loistaa silloin, kun pimeys kattaa

maan.

Ei aurinkokaan kuutamolle soisi kunniaa, vain

lamppuna se kulkijalle yöllä olla saa.

Se piiloon painuu aamun tullen, taivaanrannan taa, kun

kirkkaana, taas uusi päivä, vaaran takaa sarastaa.