Vanha aita ränsistynyt,

pihan laitaa koristaa.

Nyt jo hieman kallistunut,

tahtoo eloon ponnistaa.

 

Ajanhammas rouskuttanut,

aitaparkaa varmaan lie.

Ajan myötä narskuttanut,

on tähän päivään pitkä tie.

 

Paljon kätkee aitavanhus,

muistot rakkaat mukanaan.

Elontiellä tuntee rahjus,

myrskyt, tyynet aikanaan.

 

Muiston helmet, tunteinensa,

vanha aita kertoo taas.

Niitä mietin katsellessain -

uuden alun taasen saan:

 

Isän kourat rakensivat,

piha-aidan aikoinaan.

Sitä silloin katsellessa,

mieli nousi konsanaan.

 

Aita kätki kaikki tunteet,

ilot, surut ihmisen.

Eteenpäin vain aika kulkee,

aitavanhus tietää sen.

 

Kohta kaatuu aita varmaan,

tukipuut on lahonneet.

Viettänyt on ajan parhaan,

nyt jo muistoon rauenneet.

 

Piha-aitaa katson vielä,

tunteet herkät koen taas.

Monet muistot elontiellä,

aitavanhus mieleen saa.