Kuljen jälleen kerran ohitsesi, tunnen tuoksusi,
puiden hiljaisen havinan.
Katson tarkemmin sinuun,
haluat kertoa sen minulle,
elämän, joka kerran ympäröi sinua.
Elämän, joka teki sinusta elävän.
Näen että Sinut on kerran rakkaudella rakennettu,
rakkaudella on sinusta pidetty huolta
ja rakkaudella olet perhettäsi suojellut.
Nyt on pihapolkusi kasvanut umpeen,
laudat peittävät kauniit ikkunasi ja ovesi on teljetty raudalla.
Mutta silti kuulen kuinka kerrot minulle niistä onnenpäivistä,
kun sinua rakastettiin ja sinä rakastit heitä.
Sen minä kuulen,
kun minä sinua katselen...