Katselen ulos ikkunasta,
sataa vettä hiljalleen.
Mieleni on alakuloinen,
ilman selvää syytä.

Sitten lentää pihaan
vanha kyyhkyspari
tai ehkä uusi,
mistäpä minä tiedän.

Olen tuntenut heidät
vain tämän talven.
Oli räntää tai kaunista,
ne pysyivät yhdessä.

Kun katselen niitä,
mielialani paranee.
Samalla tulee sääli,
mitä löytävät täältä?

Näen niissä toivoa,
kun toivoa ei ole
ja tyytymisen siihen
vähään, mitä on.