Ah, saisinpa ees kerran makustella
läskiä lämmintä, voissa paistettua!
huokailin ennen, mutta en enää;
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
en puputa pullaa rusinaista, en leipää,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jätän tuppipotut ja soositkin pois -
oh, imellykset ihanat iäksi mennyttä ois,
näin päätin mä mielellä vakaalla,
se oliko männä viikolla...tällä viikolla..?
Jeh, pian karjun keholle, kumpareille,
muodoille muhkeille, koko mursumiehelle,
kuin pyylle edellä maailmanlopun käy:
häviää, haihtuu tykkänään, ei enää näy
kait kuin korvat takaa heinäseipään.
Vau, varpaitani vihdoin käyn tervehtimään:
juhuu, joriinin juuret...ihan noloksi mään...
Nyt uneksi en enemmin, vaan syönkin runoni tään.
Seuraa meitä Facebookissa
