Me tulemme tänne maailmaan,

niin tyhjinä, alastomina.

Rakastavat kädet kannattaa,

olemme aivan avuttomina.

 

Kun kasvamme – etsimme elämää

ja paikkaamme maailmassa.

Kuka löytää onnea kestävää,

se on parhainta elämässä!

 

Jo vuodet vierivät virtanaan

ja päivämme kiire täyttää.

Emme ehdi kunnolla miettimään;

miltä tulevaisuus näyttää.

 

On ajan henki niin muuttuvaa,

se ihmisen mielen muokkaa:

Mihin suuntaan lähdemme kulkemaan

ja mitä se mukanaan tuokaan!

 

Monet haalivat maallista mammonaa

ja rikkaus on vauhtikortti.

Siihen luottaen elämme elämää;

silloin avautuu moni portti.

 

Kun saavumme iltaan elämässä

ja mainen matkamme hiipuu,

on iäisyysmatka jo lähellä,

sinne katseemme hiljaa siirtyy.

 

Jo maallista majaamme puretaan

ja riisutaan kaikesta siitä,

mikä on ollut niin tärkeää -

vain armo matkalle riittää.

 

Jää tänne rikkaudet, mammonat,

kun koittaa lähtömme hetki.

Ei mitään ole mukana matkalla,

on vain alaston iäisyysretki.