Me tulemme tänne maailmaan,
niin tyhjinä, alastomina.
Rakastavat kädet kannattaa,
olemme aivan avuttomina.
Kun kasvamme – etsimme elämää
ja paikkaamme maailmassa.
Kuka löytää onnea kestävää,
se on parhainta elämässä!
Jo vuodet vierivät virtanaan
ja päivämme kiire täyttää.
Emme ehdi kunnolla miettimään;
miltä tulevaisuus näyttää.
On ajan henki niin muuttuvaa,
se ihmisen mielen muokkaa:
Mihin suuntaan lähdemme kulkemaan
ja mitä se mukanaan tuokaan!
Monet haalivat maallista mammonaa
ja rikkaus on vauhtikortti.
Siihen luottaen elämme elämää;
silloin avautuu moni portti.
Kun saavumme iltaan elämässä
ja mainen matkamme hiipuu,
on iäisyysmatka jo lähellä,
sinne katseemme hiljaa siirtyy.
Jo maallista majaamme puretaan
ja riisutaan kaikesta siitä,
mikä on ollut niin tärkeää -
vain armo matkalle riittää.
Jää tänne rikkaudet, mammonat,
kun koittaa lähtömme hetki.
Ei mitään ole mukana matkalla,
on vain alaston iäisyysretki.
