Se tulee niinkuin varkain, heittää usvan öisin päälle peltosarkain.

Nuokkuu vielä tähkät ohrapellon, vaimeana jostain kuuluu, ääni karjankellon.

Yön usvaan peittyy ruohikkoinen ranta, kosteana jalkaan tarttuu,

Sisältö jatkuu mainoksen alla

pihapolun santa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Akkunasta sisään katsoo kiertolainen kuu, kysyvänä katsoo,

tiedätkö, nyt on elokuu?

Muistuipahan mieleen lapsuus ja nuoruusajan vuodet. Enää eivät juuri karjankellot kilkahtele, mutta elokuun tunnelmat ovat vieläkin todellisia. Kiitos kommentistasi!

Voin samaistua täysin runoosi  Minusta on ihania nämä hämärtyvät  elokuun illat ja hiljaisuus joka kietoo kaiken ympärilleen Tähdetkin tuikkivat jo taivaalla Olen kesästä monta kaunista muistoa sydämeni sykeröihin tallentanut

Sisältö jatkuu mainoksen alla