Se tulee niinkuin varkain, heittää usvan öisin päälle peltosarkain.
Nuokkuu vielä tähkät ohrapellon, vaimeana jostain kuuluu, ääni karjankellon.
Yön usvaan peittyy ruohikkoinen ranta, kosteana jalkaan tarttuu,
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
pihapolun santa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akkunasta sisään katsoo kiertolainen kuu, kysyvänä katsoo,
tiedätkö, nyt on elokuu?
Seuraa meitä Facebookissa
3/2 |
klo 8:32 | 16.8.2015
Muistuipahan mieleen lapsuus ja nuoruusajan vuodet. Enää eivät juuri karjankellot kilkahtele, mutta elokuun tunnelmat ovat vieläkin todellisia. Kiitos kommentistasi!
4/2 |
klo 23:40 | 15.8.2015
Voin samaistua täysin runoosi Minusta on ihania nämä hämärtyvät elokuun illat ja hiljaisuus joka kietoo kaiken ympärilleen Tähdetkin tuikkivat jo taivaalla Olen kesästä monta kaunista muistoa sydämeni sykeröihin tallentanut
