klo 12:42 | 14.8.2015
Se tulee niinkuin varkain, heittää usvan öisin päälle peltosarkain.
Nuokkuu vielä tähkät ohrapellon, vaimeana jostain kuuluu, ääni karjankellon.
Yön usvaan peittyy ruohikkoinen ranta, kosteana jalkaan tarttuu,
pihapolun santa.
Akkunasta sisään katsoo kiertolainen kuu, kysyvänä katsoo,
tiedätkö, nyt on elokuu?
Seuraa meitä Facebookissa
klo 8:32 | 16.8.2015
Elokuu
Muistuipahan mieleen lapsuus ja nuoruusajan vuodet. Enää eivät juuri karjankellot kilkahtele, mutta elokuun tunnelmat ovat vieläkin todellisia. Kiitos kommentistasi!
klo 23:40 | 15.8.2015
Elokuu
Voin samaistua täysin runoosi Minusta on ihania nämä hämärtyvät elokuun illat ja hiljaisuus joka kietoo kaiken ympärilleen Tähdetkin tuikkivat jo taivaalla Olen kesästä monta kaunista muistoa sydämeni sykeröihin tallentanut
