Järven pintaan himmeään kuu heittää valoaan
ja kietoo kultaan, purppuraan se elokuisen maan.
Tuo tuuli kypsän viljan tuoksun tullessaan ja
sumu peittää sillan, harsoon valkeaan.
Pihan pihjalassa jo marjat punertuu ja aitan ovi
jossain, hiljaa sulkeutuu.
Ulkona kuu katsoo, tuttuun maisemaan, sen
valo järven pintaan, tuo muistot tullessaan.
Illan valo vaihtuu, hiljaa hämärään ja
järven pinta häipyy, yöhön pimeään.
Ei lumousta elokuisen illan, voi koskaan unohtaa,
muistoissani aina, sijansa se saa.