Pieni enkeli vaelsi tiellä,

jouluaattona yksinään.

Oli paljon valoja siellä,

Sisältö jatkuu mainoksen alla

näki monta kynttilää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Kodit kaikki niin upeilta näytti,

valot kauniisti kajastivat.

Se enkelin mielen täytti,

kun liekit nuo valaisivat.

 

Meni enkeli kotiin tuohon,

jossa kynttilät paloivat.

Hän näki rikkauden loiston

ja ylhäiset tavarat.

 

Ei enkeli sisälle päässyt,

jouluaattoa juhlimaan.

Oli rakkaus kauaksi jäänyt,

koti luotti vain tavaraan.

 

Näki enkeli kodin pienen,

josta lyhty vain heijasti -

Siellä ihmiset köyhiä lienee,

sinne hiljaa hän uskalsi.

 

Tuli enkeli arkana sisään,

hänet vieraaksi kutsuttiin,

vaikka köyhällä ei ollut mitään,

hän kutsui enkelin vieraaksi.

 

Nyt enkelin jouluaatto,

oli rakkautta tulvillaan,

ja taivaan juhlasaatto,

tuli kotia siunaamaan!

 

Syyllistävä runo. Ensiksi heille jotka ovat saaneet elämässään aikaan muutakin kuin haaveita.

Ei köyhyydessä ole mitään ihannoimista, mutta eihän uskovainen uskalla olla muun kuin köyhän ja kurjan puolella, hyvä niin, mutta usein se vain on valheellista ja pelkoa jumalansa edessä. Tympäisee lukea noin valheelista ja noin alistuvaa tekstiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla