Muutin maalle, muutin tunteita pakoon,
tungin sielunikin haisevan maan rakoon.
Katselin aamuisin nousua auringon,
oloni oli suorastaan lohduton!

Katselin lintuja, kun ne vapaana liihottaa,
enkö voisi minäkin nousta ja antaa mennä vaan?
Olenko vain pieni ihminen, tukevasti maassa,
mieli mustana, maailmassa irvokkaassa.

Löydänkö vielä jotakin hyvää?
Löydänkö tunnetta aitoa ja syvää?
Etsinkö turhaan, pakenen elämää,
aikako sen joskus mulle selittää?

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla