Järven kimaltelevan kevätjään,
yli juoksi ketunpoika säikky.
Sulavedessä jälkeen aurinkosään,
vain vesi ympärille läikky.

Mikä lie ollut ketun pelko,
näätä julma tai metsästäjän ansa?
Siitä varmaan kohta saatais selko,
kun jäälle astuis takaa-ajajansa.

Nyt näkyi jo syy ketun pakoon,
rantajäälle syöksyi susilauma,
ajoi ketun tuskaisaan rakoon,
ratkesi ketun rohkeuden sauma.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ohuen sumppusalmen sulaan,
vei ketunpojan pakoreitti,
joutui äkisti karmeaan pulaan,
kun kohtalo hyytävään avantoon heitti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kettu hetken sohjoisella pinnalla,
haukkoi ahdinkoonsa ilmaa sekä jäätä.
Maksoi toivon henkensä hinnalla,
eikä löytänyt koskaan elämänlankansa päätä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla