Kuuntelin hiljaisuutta,
meren hiljaisuutta,
tummuvan jäisen meren,
puuttuvien aaltojen
ja ryskyvien jäitten.

Kuuntelin metsän hiljaisuutta,
ilman tuulen kohinaa,
vailla lintujen ääniä,
laulujen polyfoniaa,
ohi kulkevan hirven
jalkojen napsahtelua.

Tarvitsen hiljaisuutta
että näkisin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Osata kuunnella hiljaisuutta on suuri lahja. nykyaikan on kaikki laitteet ja vempeleet ja jotan kuunneltavaa ja katseltavaa melki koko ajan. Kiirettä ja stressiä jo pienestä asti On paljon kaikkia harrastuksia  Mutta nyt ovat ihmiset alkaneet palata vanhoihin hyviin aikohin. Ja huomeet että luonto on hyvä henkireikä arjan keskellä. Ystävät. omaiset ja perhe. Yhteistä aikaa rauhassa.

Ystäväni, mukava kun vastasit.  Hiljaisuus on niin harvinaista, että kun on etsitty ihmistoiminnasta vapaita hiljaisia alueita, ne alkavat olla todella  harvassa.   Näin tutkimuksen omastta maakunnastani, jossa on laajojakin metsäalueita, mutta silti vain muutama paikka, mihin edes liikenteen melu ei kuulu.  Hiljaisuus on katoava rikkaus.

Itse ainakin pystyn ajattelemaan paremmin, keskittymään  ilman ulkoisia, ihmisen tekemiä ääniä.   Luonnon äänet harvoin häiritsevät; sateen ja aaltojen äänet vain rauhoittavat.    Siksi on kummallista, että tätä tarkoituksellista melusaastetta  vain lisätään ja sillä pyritään täyttämään liiketilatkin kysymättä kävijöitten mieltä.   Pitääkö hiljaisuudesta pian maksaa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla