On paljon hylättyä rakkautta
ja turhaa etsintää sen tähden,
kun hukattua  etsitään.

On maailmassa paljon, mutta
sen kokemaan jos lähden,
aikani hukkaan etsintään.

Mitä löydän päästä  polun?
Sen saman, minkä tiesinkin.
Vain kulkemalla joka kolun,

Sisältö jatkuu mainoksen alla

voin päästä alkuun takaisin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Niinhän se on. Alussa on myös loppu. Siellä ihminen sitten katsoo silmästä silmään keskenjäämisen tylyä mysteeriä. Itseään. Ja kaikkea sitä, mitä on aikaan saanut.

Juuri tuossa on se kasvupotentiaali: katsoa itseään ja ymmärtää rakkauden mielikuvaluonne. Kukaan ulkopuolinen ei petä. Vain minä arvioin tilanteen väärin ja antauduin sen vietäväksi. Paras ystäväni on sitä mieltä, että luonto, tai hänen mielestään Jumala, on valinnut jokaiselle sen oikean. Nyt hän syyttää ex-miestään Jumalan valinnan hylkäämisestä. Iloitsen hänen puolestaan, sillä nyt näyttää nuorempi, Jumalan kakkosvalinta, tarttuvan tilaisuuteensa. Oi, jos sen ei tarvitsisi nyt olla niin kovin dramaattista.

Pääsisitkö sittenkään enää alkuun? Odottaisiko sinua puhdas pöytä vai entiset murut likasella pyödällä?

Haikea runo pisti miettimään. Itse en enää usko uusiin alkuihin, ainakaan, että hukatun voisi löytää ja aloittaa alusta. Uusi alku uudelta pöydältä? ... Jotkut siinä onnistuvat, mutta eivät kaikki siinäkään.

Vaan toivoa ei saa heittää, se pitää ihmisen järjissään!

Hienoa, että tunteesi kuitenkin tuotti runon, siitä olen iloinen:)

T: DL

Sisältö jatkuu mainoksen alla