Korkealta kalliolta
katselee ikimänty
kotiseutuaan:
Näkee ihmisen vaurastuneen
pelloile, teille. teollisuudelle
on villi luonto
antanut vapautensa
mutta vielä
ruokkivat järvet kaloillaan
metsät muilla antimillaan,
haikeana katselee puu
horsman kukkia
hiekkaharjun
hautausmaalla,
miettii mielessään
vieläkö muisti ihminen
männynsiemenen
sukua olevansa.
Minua opettaa
mänty mäenotsalla:
upota sinäkin juuresi
syvälle synniynmaahasi
mutta latvasi kohota
ylpeästi kohti
poutapilvien kasvumaita
nosta oksasi rohkeasti
uusien tuulien tuntosarviksi.
Katso puuta
kuinka se ryhdikkäänä
venyy pituuttaan ja
löytää paikkansa
auringossa
kartuttaa vuosirenkaitaan
ja täytää siemenillään metsän
niin kasva sinäkin sijaltasi.
Vaikka aurinko täällä
säästäisikin säteitään
pitkä on kesäinen päivä
satoisa syksyinen luonto
talvi antaa aikaa suunnitella
mihin toimiin tuoreisiin
kevät vielä kerkiääkään.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla