Vielä kerran se yksi kynttilä sammuu joka valaisee koko kauniin Jouluisen Hautausmaan.

Hetken aikaa viel’ nukkuu, Sitten Iloiset Jumalan Sielut nousevat vaeltamaan.

 

On Ikuinen rauha nyt maassa, kuten myös valkoinen lumivaippa-

On Kristuksen suuri syntymäjuhla Taivaassa, ei ole kuolemakaan mikään haitta.

 

Kauniina loistaa koko Siunatun joulumaailman, miljoonat liekit Hautuumaiden kynttilät.

Niin löytää myöskin ihminen kaivatun, sydämen haalean, syövereistä Juhlavat sävelmät.

 

Niin monet, niin rikkaat, niin köyhät, niin kauniit, niin valtaisat ovat kaikki nyt täällä.

Jumalan armosta hautuumaiden loistoissa uuden elämän valkoinen viitta päällä.

 

Ei ole oikeaa aikaa, ei paikkaa, ei tapaa muistaa menneitä nukkuvia Sieluja Kristuksen tykönä,

Ei tunne rajaa, ei tuskaa, ei ole vaikeaa jakaa, tätä Ilosanomaa ympäri Maailmankaikkeuden tänä yönä.

 

Ei enää ole kuolema korjaamassa satoa, ei kulje tuonelassa kukaan ilman valoisaa siltaa,

Ei tuska tunteiden säveltä patoa, on uusi Henki Sielussa, Iloiten kanssa toisten tätä jakaa pitkin iltaa.

 

Saamme viettää joka ikinen Joulu hetken aikaa, Joulun ilosanoman iloista muistojen taikaa.

Sytytetään meilläkin muistojen vuoksi kynttilän liekki, siinä hetken aikaa kaikkea tätä mennyttä mietti.

 

Haudalle laskemme kanervan, tunnelman tiedämme olevan sanoiltaan niin harvan.

Muistui mieleen siunaustilaisuus sekä se, että nyt on Sielulla asuinpaikka uus.

 

Muistimme sen surun määrän valtaisan, koko hautausmaan tunnelman valtavan rauhaisan

Tuntui loppumattomalta vielä päivienkin jälkeen oleva lämmin virta kyynelten-

Jaksoin viikkojenkin ajan katsella kauniita kuvia omieni rakkaitten.

 

Ikuisiksi ajoiksi on kyynelin kasteltu se hautajaissaattueen tie, joka meidät rakkaamme luokse vie.

 

Mutta kuten kirjoitettu sana käy toteen, tulee lopulta hetki kaikkien eteen.

On aika surun sekä aika ilon- toisinaan täysin henkisesti murrun silloin laihdun muutaman kilon.

 

Kun aika koittaa on edessä meillä kaikilla suuret valkeudet juhlat, jolloin muistetaan kaikki valat.

 

Elämän kirjat kun viimeinkin raotetaan auki hiljalleen, siitä tulee luvattu taivas osuus mieleen.

 

Ei Kuolemaa enää ole oleva, vaikka viikatemieskin luulee olevansa ovela.

Tarpeettomaksi käy hänenkin työ, koittaa vihdoin ja viimein hälle ikuinen lepojen yö.

 

Sanojen mukaisesti luetaan meille edessämme Jumalan koko elämämme kirjo,

Toivon mukaan ei tule esiin yksikään pahojen-vääryyden tekojen varjo.

Kuulen sanojen valtaisan määrän, tiedän valmiiksi – onneksi erotin ajoissa oikean sekä väärän.

 

Sitten koittaa oman Sieluni hetki, sekä edessä kohti paratiisia odottavi retki.

Ilon kyynelten on jälleen aika voittaa, kun uusi elämä ikuisessa taivaassa koittaa.

 

Yhdessä vietämme rakkauden keskellä koko sukuni kanssa Juhlavaa uutta elämää,

Vasta nyt ymmärrämme miksi oli ensimmäisen eletyn elämän teot niin tärkeää.

 

Vielä odotamme viettäen jälleen yhden Joulun iloisen hetken, kunnes koittaa aika tuon toisen retken.

 

Toivotamme koko maailmaan iloista Joulun mieltä, vaikka osaammekin puhua vain kahta eri kieltä.