Kauan , kauan sitten:
Syttyi taivaalle suuri tähti,
itämaantietäjät sitä seuraamaan lähti.
Se johdatti heidät seimen luo
ja herätti kummastusta tuo;
Miksi tuo lapsonen seimessä makaa,
vaikka on tullut taivasten takaa?
Hän Herra on ja Vapahtaja maan,
miksi hänet sitten ristiinnaulitaan?
Hän meidät opetti rakastamaan
ja muille anteeksi antamaan.
Siinä sanoma oli taivainen
ja suuri
Siksi hän syntyi ja siksi myös kuoli.
Olis tehtävä muille ollut mahdoton
mutta hän isänsä poika on.
Hän maljan otti
ja pohjaan sen joi
ja ylös katsoen virkkoi:
”Ota Isä , täytä tahtosi
Isä, sun käsiis mä annan henkeni”.
Hän kohtalonsa tiesi jo varhain
ja täsmälleen täytti sen, tuo lapsonen,
joka kauan kauan sitten
syntyi pieneen seimehen alle tähden
suuren sen.