Suven lämmössä juhannusjuhlaa
nyt kansa käy valvomaan,
jo luontokin hellien tuhlaa
maan lapsille rakkauttaan.

Kokot rannoilla leiskuen palaa
väreet ulapan pinnalle luo,
arat aatokset nuorilla salaa
monta unelmaa esille tuo.

Yö yötön tää aikaan saa sen
myös väki varttunut nuortuu niin,
että muistoissaan palaa he taasen
oman nuoruuden juhannuksiin.

Suven sylissä juhannusjuhlaa
näin nyt joukolla vietetään,
ei arjelle aatosta tuhlaa
mielet valon keskellä tään.