1960–70-lukujen huippumallin Marion Heroldin elämä näytti helpolta, mutta harva tiesi laihuuden aiheuttamista paineista tai nuoren äidin suuresta surusta. Rakkauttakin hän joutui etsimään pitkän kaavan kautta.

Lehden kuvassa kaukaisuuteen katsoo sensuelli, viehättävä nainen. Vaaleat hiukset hulmahtavat, silmät ja huulet viestivät lupausta. Minihameen alta pistävät pitkät sääret on verhottu tiukkoihin saappaisiin.

Vuonna 1967, noin kuukausi ennen kuvan ottamista, Marion Herold on ollut mallina Pariisissa Louis Feraudin näytöksessä. Hän on elänyt kaksi viikkoa syöden pelkkiä laihdutuspillereitä, joita lentoemäntätuttavat tuovat hänelle maailmalta. Pillereiden avulla pysyy energisenä. Ne vievät ruokahalun. Laihuus on työn vaatimus.

Näytösten jälkeen illallisella Marion syö. Hän alkaa voida niin pahoin, että käy välillä oksentamassa roskikseen ravintolan pihalla. Ohikulkija kysyy huolestuneena, voisiko hän auttaa nuorta naista. Marion istuu voipuneena portaalla: "Ei hätää, menen kohta syömään jälkiruuan", hän vastaa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Suomessa Marion joutuu sairaalaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Mitä oikein olet tehnyt itsellesi? Pillereissä on amfetamiinia!" lääkärit kauhistelevat.

Marion on niin väsynyt, että saattaa nukahdella kesken päivän. Huolestunut äiti tuo tyttärelleen raakaa jauhettua maksaa, jonka joukkoon on sekoitettu puolukoita. Marion mättää epämiellyttävän näköisen sekoituksen suuhunsa pimeässä vessassa. Hemoglobiini nousee, mutta mieliala ei. Naistenlehden kansijuttu saa hänet itkemään katkerasti.

Muotikuvat ja juorupalstat eivät kerro totuutta. Irtoripsillä reunustetussa katseessa vaihtelevat suru ja ilo. Onko tämä se, mitä minulle on elämässä tarkoitettu?

HYPÄTÄÄN 50 VUOTTA ajassa eteenpäin. Maisemasta sitä ei huomaa. Mutkainen ja mäkinen soratie kiemurtelee läpi vehmaiden metsien ja niittyjen kuin vanhassa kansakoulun lukukirjassa. Tuolla laiduntaa lammaslauma, tuolla hirnahtaa hevonen aitauksessaan. Isännät pohtivat traktoriensa äärellä syksyn satokuulumisia.

Perillä, kalliolla, nököttää sievä punainen talo. Kolmen hehtaarin tontille se on poikinut lukuisia pienempiä punaisia varastorakennuksia. Ne ovat aviomiehen kädenjälkiä.

Marion kotinsa edustalla.
Marion kotinsa edustalla.

Talon emäntä Marion Herold lehahtelee ympäri puutarhaansa. Ruusuja, raparpereja, parimetrisiä hortensioita, kasvimaa. Rhododendron, joka on päättänyt omistaa koko maailman. Huolella leikattu Terijoen salava. Huvimaja, kasvihuone, jonka katossa köynnöstävät tomaatit ja kurkut ja jonne

Marion mielellään vetäytyy lukemaan, kirjoittamaan tai joogaamaan.

– Äitini oli intohimoinen puutarhuri. Vannoin, ettei minusta tule koskaan sellaista. Nyt saatan unohtua tuntikausiksi tänne.

Tontille vilkkuu meri. Ulkohuussin ovessa ei ole yläosaa, joten siellä istuskelija saa rauhassa ihailla merimaisemaa.

Marion toteuttaa mietelausetta, joka heilahtelee kyltissä talon seinällä: A thing of beauty is a joy Forever. Kaunis asia on ikuinen ilo.

– Luin joskus, että Englannin hovin kuningataräiti liikkui aina puutarhassaan helmet kaulassa. Päätin, että minäkin arvostan puutarhaani pukeutumalla koruihin.

JOS PIHA ON haaveiden puutarha, on talon yläkerrassa vain lapsenlapsille pyhitetty unelmahuone. Naulassa on valmiina vaihtovaatteita ja seinällä "aarrekaappi", jonka pikkuesineiden historiasta Marion kertoo lapsille tarinoita aina ennen nukkumaanmenoa.

Kun Marion kantoi esiin malliaikojensa leikekirjat, yksi lapsenlapsista, 8-vuotias Amelie ihmetteli:

– Famu, oletko sinä joskus ollut näin kaunis?

Pitkäsäärinen famu on kuitenkin varsin tyytyväinen nykyiseen ulkomuotoonsa.

Työvuosinaan Marion toimi parfyymitalojen verovapaasta myynnistä vastaavana edustajana. Hän matkusti paljon ja osallistui illalliskutsuille. Painoa kertyi.

Viime vuosien aikana Marion on laihtunut 14 kiloa, kiitos säännöllisen joogan, puutarhapuuhailun ja hiilihydraatittoman, hyvän rasvan dieetin, joka sallii herkuttelunkin. Pöydässä on yksi Marionin bravuureista, gluteeniton ja sokeriton suklaakakku, joka on koristeltu hempeästi ruusunkukalla.

1960-LUVUN ALUSSA Marion esiintyi 15-vuotiaana koululaisena Stockmannin tavaratalon nuorisomuotinäytöksessä. Sitä katsomaan olivat tulleet myös Jane ja Aatos Erkko amerikkalaisten ystäviensä Eileen ja Gerald "Jerry" Fordin kanssa.

Eileen Ford ihastui Marionin pohjoismaiseen vaaleuteen ja alkoi valmistella tyttöä kansainvälisille mallimarkkinoille.

– En osannut vielä hyvin englantia, joten Eileen lähetti minulle englanninkielisiä dekkareita. Luin kirjan ja lähetin hänelle kirjeessä selvityksen juonesta ja tapahtumista. Sitten hän toimitti minulle lisää luettavaa.

– Elämäntaidon valmennuskurssilta löysin hengityksen voiman ja joogan, Marion kertoo.
– Elämäntaidon valmennuskurssilta löysin hengityksen voiman ja joogan, Marion kertoo.

Vuonna 1966, parikymppisenä, Marion solmi ensimmäisen avioliittonsa nuoruuden rakkautensa kanssa. Seuraavana vuonna hotelli Marskissa valittiin vuoden tähtimannekiini.

"Hän on Marion Björksten, ikä 21, pituus 176, paino 57, koko 38, rouva, kotipaikka toistaiseksi Helsinki", Seura-lehti kirjoitti.

"Mitkä olivat ne ominaisuudet, jotka toivat voiton? Marion Björkstenin mielestä ne olivat pituus, hyvin onnistunut vaatevalinta (kilpailussa esiinnyttiin terassipuvussa, kävelyleningissä, takki- ja leninkiyhdistelmässä sekä iltapuvussa), itse tehty make up, kampaus ja tietenkin se, miltä vaatteet näyttivät päällä sekä hurja laihuus."

Seuran juttu kuitenkin tähdensi, ettei tähtimannekiini luota vain valokuvamallin uraan, vaan aikoi valmistua kirjeenvaihtajaksi ruotsalaisesta kauppakorkeakoulusta. Mutta mallin ura vei voiton, ja Marion palasi säännöllisesti Pariisiin. Samalla hän perusti Kummitäti-nimisen mallitoimiston ystävättärensä kanssa.

Maailma halusi Marionin. Hänen pitkät vaaleat hiuksensa saivat näytösyleisön kiljumaan.

– Suosio imarteli, mutta tunsin juurieni olevan Suomessa. Kun minua houkuteltiin pysyvästi Pariisiin, menin kampaajalle ja leikkautin tukkani. Olin juuri sellainen, mistä suomalaisia tyttöjä on mallimaailmassa moitittu: halusin pysyä kotona.

Vauvakin ilmoitti kohta tulostaan. Marionilla oli koko ajan omituinen tunne, että jotain ikävää voisi tapahtua. Hän synnytti kuitenkin kymmenen pisteen tytön.

– Kolmiviikkoisena tyttö kuoli streptokokkibakteeriin.

– Pitkään elin tuskassa miettiessäni, keneltä vauva olisi voinut saada tartunnan. Lopulta tajusin, ettei syyllisen etsimisellä ollut merkitystä.

Aivan tuntemattomatkin lähettivät monta osaaottavaa ja kannustavaa kirjettä. Oli myös heitä, jotka eivät ymmärtäneet menettämisen kipua: "Jos sä haluat, voit kyllä pitää mun vauvaa sylissäsi joskus."

Sitten syntyi poika, Seba. Ristiriitaiset tunteet vuorottelivat Marionin mielessä. Ellei hän olisi menettänyt tytärtään, tätä poikaa ei olisi olemassa.

MARION MATKUSTI Helsingin ja Pariisin väliä mallintöissä. Rouva - ja äiti - osallistui myös Suomen edustajana Fordin mallikisoihin Caprilla.

Lenita Airiston ensimmäisen muotikiertueen jälkeen vuonna 1970 Marion palkattiin Pierre Robertin pr-päälliköksi. Siitä alkoi ura kosmetiikan palveluksessa.

Ensimmäinen avioliitto kariutui tyttären kuolemaan ja Marionin silloiseen elämäntyyliin.

Tuli uusi avioliitto ja syntyi toinen poika, Alex. Toinenkin liitto kariutui, ja helppoa ei ollut sillloinkaan.

LAPSET TUOTTIVAT ILOA, mutta rakkautta ei tuntunut löytyvän. Marionille suositeltiin käyntiä ennustajan, silloin tunnetun Madame K:n vastaanotolla. Hän halusi tietää talon kohtalosta ja siitä, saako olla poikiensa läheisyydessä jatkossakin.

– Sain niin paljon lupauksia tulevasta, että tunsin, ettei elämä tähän lopu. Madame sanoi, että tapaisin elämäni miehen työmatkalla. Minulla oli laivoilla työskennellessäni tapana mennä nukkumaan viimeistään puoliltaöin. Työtoverini vitsailivat, että mitäs me sitten tehdään, jos se kaivattu mies ilmestyy sinä aikana, kun minä olen jo unten mailla.

Keväällä 1984 Oscar de la Rentan konferenssissa Silja Linen laivalla työskentelevä Keijo Nylund haki Marionia tanssimaan.

Mies olisi tarjonnut drinkin, mutta Marionilla oli tietysti kiire nukkumaan.

Vesilasillisen hän sentään suostui nauttimaan. Mies pyysi häntä kanssaan lenkille, ja Marion päätti opetella juoksemaan.

– Syksyllä juoksin Keijon kanssa kympin lenkin. Sillä aikaa kun saunoin, Keijo valmisti minulle kreikkalaisen salaatin ja keitti teetä. Wau, mikä mies, ajattelin saunan lauteilla. Runsaan vuoden kuluttua perustimme yhteisen perheen poikinemme.

Marion oli nelikymppinen, kun nuorin pojista, Mikke, syntyi.

Ennustaja sattui olemaan oikeassa. Kolmas avioliitto toi pitkäaikaisen, loppuelämän mittaisen rakkauden.

Vuotta ennen eläkkeelle jäämistään vuonna 2006 Marion hakeutui elämäntaidon valmennuskurssille. Hän oli käynyt useamman kerran ystävättärensä kanssa Ruotsissa kurssikeskuksessa nimeltään Masesgården.

– Hain rohkeutta olla oma itseni. Löysin mindfulnessin, hengityksen voiman ja hurahdin joogaan. Siellä vahvistui myös halu muuttaa pysyvästi maalle, punaiseen taloon.

Kaappeihin kertyneet turkkinsa ja iltapukunsa Marion lahjoitti nettikaupan kautta Roosanauha-keräykseen - myös malliaikoina hankitun tiikeritakin.

– Isänisäni oli kotoisin Venäjältä. Isälläni oli sanonta shirokaja natura, antaessasi saat. Isä näki myös, että elämässä kaikki on mahdollista. Ilman vastoinkäymisiä en osaisi arvostaa jokaikistä päivää.

Myönteisyys on ollut Marionin elämän kantava voima. Hänen mieleensä muistuu valokuva, jossa hän puistelee mattoa leikkimökin kuistilla alle kouluikäisenä. Kuva tulvii onnea ja turvallisuutta. Samanlaista mielihyvää Marion sanoo tuntevansa yhä.

– Mikään ratkaisu ei ole jäänyt harmittamaan, ei sekään, että kieltäydyin maailman makeista houkutuksista.

– Elämässäni on nyt viisi prinsessaa ja kaksi prinssiä, ja olen heistä suunnattoman iloinen, Marion sanoo.

Artikkeli on alun perin julkaistu ET-lehden numerossa 19/2015.

Marion Herold o.s. Björksten

Syntynyt: Helsingissä 1946.
Perhe: Aviomies Keijo Nylund, kolme poikaa Seba, Alex ja Mikke, kuusi lastenlasta, yksi bonus-lapsenlapsi.
Työ: Valokuvamalli 1960-70-luvuilla. Eri kosmetiikkatalojen palveluksessa vuoteen 2007 asti. Eläkkeellä.
Harrastukset: Puutarhanhoito, jooga, ruuanlaitto.

Sisältö jatkuu mainoksen alla