Kuuleha, sie sokerihuuli,
elä yhtää eppäele, eläkä vänkee,
ka, siussaha on kaekki,
yhellä kertoo,
mittää ee tarvihe lisätä,
eekä mittää tarvihe ottoo poes.
Jaa, mitäkö meinoon,
no, sitähä mie funteeraan,
jotta sie out miulle:
pottuloota, karjalanpaesti,
riisipiirakka, vasta leivottu rieska,
sie out piripintaan uitettu huumoris,
ossoot omalla piällä uatella,
out kaaheen hyväsytäminenkii,
taijjat temput pittee minnuu kuin kukkoo,
vaekka tälläne tienvarsnokkone ounkii,
nii, ja lisäks, out kaaheen kaaniski;
et ou mikkää mehtälintu etkä kanane.
Jotta, tämmöse tunnustukse pykäsin,
ku ei ollunna timanttitiaraan varroo,
enkä ossoo ies täätekakkuu leipoo
- vaevata kyllä ossoon, kuten tiijjät -
En enempöö nyt lorsoo,
vuan sanonpa syvämen syvimmistä
sopukoesta asti, jotta ykköseläjä out!
Nii, ja kiitos vuan, että suan
kerallais kulukee ja elämee ellee...
