Jo  lapsuudessani  kuulla  sain

kunnaista  kauniin  Karjalan,

sen  kukkamaista  vehmaista

Sisältö jatkuu mainoksen alla

ja  sinilaineista  Laatokan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Niistä  äitini  mulle  kertoili

silmin  kirkkain, kaipaavin.

Oli  rakas  hälle  niin  Karjala,

sen  silloin  jo  ymmärsin.

Siitä  tuolloin  minäkin  uneksin,

se  oli  mulle  kuin  satumaa,

sinihohteisine  rinteineen

se  oli  jotain  aivan  ihanaa.

Siksikö  sisälläin  on  kaipaus,

jota  en  saata  ymmärtää.

Enhän  Karjalaa  ole  nähnytkään,

sinne  tunnen  silti  ikävää.

Josko  äidinmaidossa  imenyt

tään  kaipuun  sieluuni  oon,

kaipuun  luokse  kukkakenttien

sinne  Karjalan  koivikkoon!

Lapsesta asti olen pitänyt  laulusta Jo Karjalan kunnailla ja hieno on myös  Laps olen Karjalan  Näissä lauluissa heijastuu, kaikki se minkä ihmiset ovat joutuneet kokemaan kun ovat meneettäneet omat kotinsa ja kotimaansa  Näihin hyvin käy runosikin. 

Kaunis runo äidin kaipuusta Karjalaan. Lapsen avoin katse huomasi äidin ikävän ja surullisuuden tunsi myös sen suuren herkkyyden äidin olemuksessa ja äänessä

Sisältö jatkuu mainoksen alla