Lähimetsäni,
katettu pöytä.
Suppilovahveroiset ja kanttarellit minua kutsuen
jokaisena syyspäivänä,
silmieni alla valtava vihreä sammalmatto
sadoin sävyin luontoäidin kutomana.
Siellä olen täysin turvassa,
kuin pienenä äidin helmoissa,
ei ole kuin lempeä tuuli puiden käsivarsilla,
minä ja luontoäitini.
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sinne palaan aina
ja tulen taas hoidetuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähimetsäni,
katettu pöytä,
hellivä syli.
Seuraa meitä Facebookissa
