Rannalla lokkien äänet kuulen,

terveiset kaukaa tuovan luulen.

Kiven päällä ne istuvat kaksin,

rakkauden lämpö käy tutummaksi.

 

Joutsenet saapuivat taasen tänne,

ne ovat vuotuiset ystävämme.

Kotikunnaille aina ne palaa,

tänne ne maailmalta halaa.

 

Peipponen laulaa ja livertää,

kevään merkki on oiva tää.

Pesän teko on edessä juuri,

kesään käymme – ilo on suuri.

 

Västäräkki jo visertää

ja pyrstöään sulosti keinuttaa.

Kesään on enää hetki vain,

sen västäräkki tietää ain.

 

Järvikin vapaana lainehtii,

rantaan loiskii ja iloitsee.

Kohta jo monet vesille käy,

vielä ei veneitä missään näy.

 

Kevät on uuden elämän portti,

luonnossa herää moni sortti.

Kukat nousevat taasen eloon,

kaikki tulevat päivän valoon.

 

Kesän portilla olemme juuri,

siitä on kaikilla riemu suuri.

Kohta on avoin uusi tie,

joka lämpimään aikaan vie.