Makaa koppinsa edessä talonvahti,
kytketty ketjuun - nujerrettuna mahti,
aina ihmisen orjana, arvoa vailla,
nyt turhaa ystävää on kaipailla.

Niin kylmä on yö, pakkanen paukkuu,
lajitoveri jossain kylällä haukkuu,
sillä kohtalo on aivan samanmoinen,
isäntänä sielläkin julmuri toinen.

Kylmä sormin kohmeisin puristaa kaulaa,
ulvoen pitää tuskaansa toiselle laulaa,
yhtyvät kuoroon muut koirat kyläkulman,
näin kertoo tempusta isännän julman.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

On salit hienot, ei sinne koirat pääse,
vaan pelkäksi haaveeksi toive jää se,
jälleen ensiyönä kun pakkanen paukkuu,
niin viluiset koirat tuskaansa haukkuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla