Anna mulle sä kätesi, kuljetaan yhdessä, katuja ja polkuja,
kohti elämän seikkailuja.

Eilen, kun rantaan tuuliseen saavuimme, kätes kiedoit mun
ympärillein. Kuulimme tuulen hiljaisen suhinan, meren kohinan.
Rakkaus kietoi meidät vaippaansa vaaleanpunaiseen,
oloon niin turvalliseen.

Kävelimme rantaa vieraan maan, illan pimeys peitti kaiken
harsollaan.
Saavuimme luokse kallion suuren, samassa kysyvän sinun kuulen:
olla tahdotko vaimoni - sitä niin toivon, oot mulle sä rakkain,
naisista parhain ja kaunein.
Oi kapsahdin kaulaas ja sopersin hiljaa : sun olla mä tahdon, kaiken kanssasi jakaa, perheenkin perustaa, jos Luoja sen suo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

On aikaa nyt kulunut, yksin mä oon. Muistelen aikaa vuos-
kymmenten takaa, kuin eilen se ollut ois.
Kun kuvaasi katselen ja sinua muistelen, tiedän: saan olla
paljosta kiitollinen.
Olit mulle se ainut ja oikea, lapsillemme sylin turvallisen antaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jatkan kulkua elon mä viel hetken verran, sitten saavun mä luokse Herran. Siel kohtaamme jälleen ja kuljemme käsikkäin, askelin kevein, lapsiamme siunaten.

Sisältö jatkuu mainoksen alla