Kuulinpa kerran tarinan tuon,

nyt sen teille luettavaksi suon.

Se kertoo millainen vekkuli on

eräs savolaislapsonen suruton:

Juna jyskytti Kuopioon päin,

penkillä tytön ja isännän näin.

Vesi kielellä tyttönen katseli

kun isäntä eväitään maisteli.

Ei antanut tytölle palastakaan,

jäisin silmin jatkoi ahmimistaan.

Tässä vähän harjoittelen vaan,

kotona kunnolla syömään aletaan,

tuumasi isäntä ja eväspullosta

palan painikkeeksi ryysti maitoa.

Tovin tyttönen isäntää katsasteli,

pikkuisen pierun sitten päästätteli.

Tässä vähän harjoittelen vaan,

kotona kunnolla huussiin kirmataan,

tuumasi tyttönen ja nenää nyrpisti.

Jostain syystä isäntää ylen yskitti.