Kuin oljen korsi
ois ihminen,
kevyesti elämän
lainehilla ajelehtii.
Minne tahtoo;
sinne, tänne, pois!
Sieltä valitushuudot
korviin kantautuu.

Jumala armahda!
luomakuntas vaikeroi
korret nuo murtuneet
eheäksi tee!
Veet paenneet
päästä takaisin,
vuolaasti et' ne
vielä virrata vois!
Vielä Sinulle
kiitoslaulut soi!

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla