Sinulle laulan tässä ja nyt
hissukseen se laulu on kehittynyt.
Lauluni kertoo menneistä vuosista
silloisista hauskanpidoista, nuorista.

Selailit tarkkaan runovihkojani,
löysit sanoituksia säveliini.
Runoistani löysit hyvän tekstin
soittamalla kitaraani, sävelmän keksin.

Olit kiintynyt minuun, kulkuriin
tahdoit minut ankkuriin.
Muodoiltasi olit kuin kuva taulun
siksi sävelsin sinulle tämän laulun.

Seurailimme yhdessä maailmaa
johon kuului taivas ja maa!
Kahdestaan asioita vatvottiin
rakkautta toisillemme vannottiin.

Oli aikoja, jolloin kaikkea epäilimme?
Tummia pilviä taivaalta revimme.
Sinivalkoinen muuttui mustaksi
ja musta valkoiseksi?

Jokaisessa meissä asuu Jumala?
se on vain meissä syvällä.
Sota tekee uskomisen vaikeaksi,
kaikki vain menee huonommaksi.

Kuuntele ei Jumala lasten huutoja
eikä lopeta rotujen sortoja.
Päähän jää vain uskomaton mieli
miksi, valheista pahin on käärmeen kieli.

Olen elämäni kirjoja lukenut
se ei ole tuskaani helpottanut,
tullut en ole hurskaammaksi
petyin, tulin vain heikommaksi