Tuasiinsa ja
tavan takkoo
se ukkoo, akkoo
kupehissa kookuttaa,
tuo ooto,
kumma kutke.
Varpaehe piästä
viimoseenhi hivustuppeen,
kulukoo tieto, tunne,
keho kertoo
kursaelematta:
ka, mie se
sinnuu halajan,
en ou puolikasta
kummemp yksissäen,
valaju oes
sen päevän kilo
kun et kirmoes
kerallaen, ylystäväen.
Siks mie täsä
viestit vakkaat viestittelen:
korpimaetten kultakansa,
pijä huoli puolisostaes,
pijä ihteis immeisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa meitä Facebookissa
2/1 |
klo 23:35 | 2.4.2014
Ai jai, sitä se on ihteään, se kumma kutke... Rempseä runo.