Tuasiinsa ja
tavan takkoo
se ukkoo, akkoo
kupehissa kookuttaa,
tuo ooto,
kumma kutke.

Varpaehe piästä
viimoseenhi hivustuppeen,
kulukoo tieto, tunne,
keho kertoo
kursaelematta:
ka, mie se
sinnuu halajan,
en ou puolikasta
kummemp yksissäen,
valaju oes
sen päevän kilo
kun et kirmoes
kerallaen, ylystäväen.
Siks mie täsä
viestit vakkaat viestittelen:
korpimaetten kultakansa,
pijä huoli puolisostaes,
pijä ihteis immeisenä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla