Liian monta kertaa,

liian paljon , itki Inari.

Itki, itki ja kurjuuden kuoppaan vajosi.

Tuo mies, Inarin valittu, kylän sankari mies,

kaikkien auttaja.

Kylä kiitti ja kehui Aatua,

pyytämättäkin rehkii, korvaa kolmea miestä.

On sen Inarin ihana olla, 

noin auttavan Aatun kyydissä.

Mut itki Inari niin usein,

pitkinä iltoina, väsyneenä päivän töistä.

Teki isännänkin osuuden,

ei Aatu kyliltä joutanut.

Kylä kun kiittää,

ei kehua kotona voi.

Keittiön pöydän ääressä, istui itkuinen Inari.

Väsynyt, katkeruuden kalkkia mielessä,

mustelmia pitkin poikin, nyrkin jälki kyljessä.

Oli se Inari hienohelma , nirppanokka, näin kuiskivat kylän eukot ,

kun Aatukin yksin nyt asuu.