Kynttilämeri

On valomeri suuri,

sen edessäni nään.

On kynttilöiden muuri,

niitä ihailemaan jään.

Ne kätkee surun tunteet

ja kaipuun sydämen;

Siellä elon murheet,

on kaikki tauonneet.

Tänne monet rakkaat,

viime sijan saa.

Ikävä kun valtaa,

niin taivas lohduttaa.

On elämä vain lainaa,

sen usein nähdä saa.

Täällä murhe painaa,

ne kaikki jäävät taa.

Kun elämänsä antaa,

käteen vahvempaan,

niin Isä huolet kantaa

ja johtaa parempaan.

Taivaan koti kallis,

silloin odottaa,

kun on sydän valmis

ja kutsu kotiin saa.

Ikävä jo valtaa,

kotiin taivaan maan.

Kohta kutsu varmaan,

jo ikikotiin saa.