On valomeri suuri,
sen edessäni nään.
On kynttilöiden muuri,
niitä ihailemaan jään.
Ne kätkee surun tunteet
ja kaipuun sydämen;
Siellä elon murheet,
on kaikki tauonneet.
Tänne monet rakkaat,
viime sijan saa.
Ikävä kun valtaa,
niin taivas lohduttaa.
On elämä vain lainaa,
sen usein nähdä saa.
Täällä murhe painaa,
ne kaikki jäävät taa.
Kun elämänsä antaa,
käteen vahvempaan,
niin Isä huolet kantaa
ja johtaa parempaan.
Taivaan koti kallis,
silloin odottaa,
kun on sydän valmis
ja kutsu kotiin saa.
Ikävä jo valtaa,
kotiin taivaan maan.
Kohta kutsu varmaan,
jo ikikotiin saa.