Aamuvarhaisena hetkenä ennen

keväthurmaista laulua leivosen

tunsin kehollani kysyvän kätesi:

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yhäkö rakastat minua, kultani,

Sisältö jatkuu mainoksen alla

yhäkö yllän suosikiksi, armaani,

yhäkö minulle bonukset kertyisi..?

Leivonen vitkasteli, kurkkua availi,

ja viimein ilonsa ilmoille visersi,

käteni kehollasi vavisten vaelsi,

kuiskutteli, vastaili ja vakuutteli:

Yhä yllät suosikiksi, ikuinen iloni,

yhä sinulle plussat ropisee laariisi...

Onnea vaan, kaltoin kohdeltu, säännöillä kidutettu, veroihin näännytetty, hyväveliherrojen vedättämä, kaksiäidinkielisyydestä kärsivä Suomen kansa!  Sinä et valita, vaikka kaikesta maksat tuplaten, triplaten, monin verroin mitä Euroopassa, maailmassa, muualla muut kansat - otat vain sen mitä ylhäältä annetaan!  Minun rakas, nöyrääkin nöyrempi, köyhääkin köyhempi kansani!

Sisältö jatkuu mainoksen alla