Kun sinä lähdit maailmalle
silloin minä itkin.
Katselit kauas ja korkealle
ja loittonit raittia pitkin.

Olin nuori, sairas ja onneton
suru minussa huopas ja souti.
Kesän menneen ja lämpimän
muistot mieleeni nouti.

Sinä et menneitä aatellut
kysynyt minulta mieltä.
Et enää kotiin saatellut
sitä tuttua suvista tietä.

Kun katselin aamun kiloa
se vei mun suruni suuren.
Kasvatti uutta iloa
ja onnelle uuden juuren.

Nyt ei ole sydän karrella
ei mieleni enää musta.
Se on vaalennut vuosien varrella
minä aattelen hyvää sust