Muistan lapsuuden haan
ja puisen aidan,
sen nimeä enää en.
Ja lehmät mieleen saan
hakapolun kaidan,
sen kaiken kauneuden.
Ja äidin lypsävän nään
ja päänsä kumartuneen
Kukan kylkeä vasten.
Näen paarmat yllä pään
valmiina pistokseen
ja huiskat käsissä lasten.
Näin kaiken sieluni silmin,
kun katselin täysikuuta.
Kuin ikivanhan filmin.
- Ja aioin ihan muuta.
Hei ystäväni ja kiitos vastauksestasi. Taidamme jo jäädä lukijoista vähemmistöön niiden kanssa, joilla on maalainen lapsuus. Muille sellaiset muistot eivät paljon sano. Yksityiskohtiakin voidaan jo ihmetellä, kuten miksi lapsilla on huiskat kädessään lypsyhaassa. Tuskin kukaan kaupunkilainen edes arvaa? Pohjanmaalla, missä oli paljon soita, turvesavuilla oli varmaan sama merkitys.
Kaunista kesänjatkokoa kaikille nyt kun se alkoi!
Runosta tuli oma lapsuuteni mieleen, lehmien "ripsuminen" oli lasten "heiniä".
Niin, Kukka-niminen lehmä oli meilläkin kotona.
