Ai, armas, armaampi,
joka iloa minulle suopi,
mutta jolle on vaikeaa
lahjaa ostaa, antaa:
ei hänelle kelpaa kulta,
ei korut, helyt timanteilla,
ei turkki minkin nahasta,
ei lemmenloma Karibialla.
Ai, armas, armaampi,
joka iloa minulle suopi,
herätän hänet suukoilla,
katson syvälle silmiin ja
otan sylkkyyni karhuhalilla.
Kanniskelen kuin morsianta;
eipä jalkansa tavoita lattiata
aamun viettelyvalssin aikana.
Ai, armas, armaampi,
joka iloa minulle suopi,
kehoni, henkeni, ajatukseni,
annan lemmitylleni lahjaksi,
paketoin koko kollikoltiaisen,
solmin rusetin tiukkasolmuisen,
jota avatessaan aikaa kuluu
jopa joulukuu, toki tammikuu...