Tännää ko mää käveli loskas,
ajtteli elämä kohtuuttomuuksii.
Kui me tääl pohjoses karehrittaa
ja kaivataa etelä lämpöö.
Jos joskus päästää siäl käymää,
uiraa lämpimä mere aallois
ja kuunnellaa ko tuuli suhisee
ja kattellaa kui palmut huajuu.
Se o nii ihmeellist ja ihanaa.
Sit ne siält eteläst tullee pohjosee
ja ihastellee kui vihreet kaikki o,
kui puhrast vet järvet o täyn.
Tääl o kaikki niinko paratiisis
ja ihmiset hyvivoivii ja vaurait
ja kaikki toimiimi niinko unelma.
Ko vaa jotenki pääsis tän!
Siin loskas kävelles mää ajatteli,
et jos vaa vaihrettas ihmisii,
etelä ihmiset tän pohjosee
ja pohjose ihmiset sin etelää.
Sit kaikki olis täysi onnellissii.