LUOJAN PIENI

Yksi Luojan pienimmistä
pikkuinen  olen varpunen
Oksalla istun ja ihmettelen
niittyä suurta, kummallista.

Mitä on nuo siniset kellot
jotka vienosti tuulessa helisee
Mitä on nuo pyöreät auringot
jotka pilviä tavoittelee.
Mitä ihmettä voi nuo pienet,
punaiset olla
kun lintuset niitä kanniskelee.

Mitä lie ovat pehmeät hattarat
jotka taivaalla purjehtii.
Mikä niityn  reunassa lirisee
kuin harppu soittelee.

Jostain kuuluu sirutus
näy ei sirkuttajaa.

Niin paljon ihmettä, opittavaa
on minulla, Luojan pikkuisella.

Juuli2015