LUOJAN PIENI

Yksi Luojan pienimmistä
pikkuinen olen varpunen
Oksalla istun ja ihmettelen
niittyä suurta, kummallista.

Mitä on nuo siniset kellot
jotka vienosti tuulessa helisee
Mitä on nuo pyöreät auringot
jotka pilviä tavoittelee.
Mitä ihmettä voi nuo pienet,
punaiset olla
kun lintuset niitä kanniskelee.

Mitä lie nuo pehmeät hattarat
jotka taivaalla purjehtii.
Mikä niityn reunassa lirisee
kuin harppu soittelee.

Jostain kuuluu siritys
näy ei soittajaa.

Niin paljon ihmettä, opittavaa
minulla, Luojan pikkuisella.

Juuli2014
,