Itkee taivas kyyneleitä
katsoo maahan kauhuissaan.
Miksi onkaan ihmispolot
luontoa käyneet raiskaamaan?
Saasteita, vain saasteita
pian nääntyy luonto tää.

Ei paratiisista muistoa
jälkipolville jää.
Kuolee metsät, saastuu järvet,
kukkaisniityt katoaa.
Kun elintason perässä
jokainen taivaltaa.

Kaikuu hätähuuto luonnon
käykäämme sitä auttamaan.
Yhteisvoimin, yhteismielin,
ehkä pystymme sen pelastamaan.

Oomme lahjaksi sen saaneet
miks´ emme sitä hoitaisi?
Miks´ emme lapsillemme
puhtaana sitä jättäisi?

Sukupolvien jälkeemmekin
täällä tulee jatkua
elinmahdollisuudet heille
meidän täytyy tarjota.