Juoksen vastatuuleen,
vastamäkeä,
niin kovaa, kuin tuskani antaa energiaa.
Juoksen,eikä mikään muu ole tärkeää kuin juosta.
Juosta pakoon tätä tuskaa,
se ehkä hellittää hieman kun juoksen.
Ehkä se jää myös kauemmaksi.
Mäen päällä kaadun selälleni, silmät kiinni.
Olen vain ja huilaan.
Joskus aikojen kuluttua avaan silmäni.
Nään taivaan laen.
Pilvet liikkuvat kauemmaksi.
Helakan sininen taivas hohtaa kaukana.
Lepään aikani.
Nousen.
Pikkuhiljaa laskeudun alamäkeä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla