Olen keskellä metsää,
seison ja kuuntelen:

Tuuli kulkee pitkin puiden latvoja.
Sen puhallukset eivät tunnu tänne,
lähelle maata.

Edessäni on puoliksi lahonnut
koivunrunko.
Se on kaatunut kauan sitten,
päälle on kasvanut sammalta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Se näyttää niin alistuneelta.
"Tähän minä,kerran kaunis ,
vihreälehtinen koivu,olen päätynyt".

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vaan mikähän siinä vihertää,
sen kannon kohdalla,ihan rungon
tyvessä?
Uuden koivun alku,joka imee
ravintoaan jo lahoavasta puusta.

Astun sen yli kuin varoen
koskettamasta pientä tainta.
Tulen mäntyjen,noiden ylväitten
puiden sekaan.

Menen ihan lähelle,kiedon käteni
männyn rungon ympärille,se
vastaa minulle lämmöllään.
Tunnen sen hiljaa liikkuvan
tuulen voimasta.

Auringon valo siivilöityy metsään.
Tämä on juhlaa.
Tällaista hetkeä ei koskaan unohda.

Ihminen,ota vastaan luonnon
antama,ainutlaatuinen kokemus
ja ammenna siitä voimaa!

Tunne vahvaa onnea,kun
jätät metsän taaksesi!

Sisältö jatkuu mainoksen alla